Dag 12 - Koulua ja hiljaiseloa

Toinen puolikas sateenkaaresta päättyi taloomme
- ainakin, kun asemoi itsensä oikein.

Suomesta tuttuun elämänrytmiin mukautuminen on käynyt vähän liiankin helposti. Olen viettänyt viime päivät lähinnä kotosalla – samalla, kun ne muutamat Facebook- tai Instagram-kaveriksi päätyneet vaihtaritoverit ovat kuvista päätellen käyneet melomassa, museoissa sekä Pientä merenneitoa ihmettelemässä. (Opin muuten juuri linkin takaa, että merenneidon pää on aikojen saatossa sahattu kahdesti irti. Miulla on siis teoreettinen mahdollisuus toteuttaa eräs tuliaistoive sekä päätyä samalla historiankirjoihin!)

Tanskalaisessa televisiossa tapahtuu enemmän kuin täällä.

Tee puuttuu :D
Näillä eväillä luetaan koulutehtäviä...

Ehkä olemme vain omaksuneet tästä uudesta kulttuurista hyggeilyn heti ensimmäisenä. Siispä istutaan kotona, poltetaan kynttilöitä ja nautitaan teetä, viintä ja/tai olutta. Useimmiten ei kuitenkaan samaan aikaan. Osasyynä nykyiselle hiljaiselolle toimii myös tämä miun jojo-flunssa. Se kehittyy välillä uusille tasoille, mutta ei osoita merkkiäkään lopullisesta luovuttamisesta. Tätä nykyä yskin tapettiliisteriä ja ihastelen comebackin tehneitä pisteitä kurkussa. Muuten voin oikein hyvin.

Eilen oli ensimmäinen varsinainen koulupäivä. ”Didactics of dialogue and reconciliation” oli kurssin nimi, ja pääsimme heti alkuun harjoittamaan uusia tutustumisleikkejä. Tai uusia ja uusia, sillä kurssin kahden opettajan esitellessä toisensa arvasin jo mitä tuleman piti. Lukioaikaisista traumoista on aikaa, mutta silti vieraan vaihto-opiskelijan esitteleminen koko muulle ryhmälle englanniksi ei ollut ihan miun pala kakkua, jos anglismit sallitaan.

Sain opiskelijakortin! Ohessa myös miehekkään kokoinen aamukahvi.

...eli juuri tätä. 40 sivua dialogista.

Englanti alkaa sujua, mitä nyt edelleen kompastun kieleeni vähän väliä. Keksin eilen myös uuden termin tai vaihtoehtoisesti kahden klassikkobändin fuusion: koululta löytyy nimittäin ”rolling doors”. Olen sentään tullut ymmärretyksi! Tuttujenkin sanojen lausuminen tuottaa välillä vaikeuksia. Onneksi miulla on kävelevä sanakirja mukana, ja Liisa korjaa tarvittaessa myös miun artikulaatiota. Pitää vain päästä puhumaan enemmän.

Eräs sateinen päivä ja vähemmän hyvinvoiva viherkasvi.

Käytiin eilen koulupäivän ohessa etsimässä sadetakkeja. Tanskassahan tunnetusti sataa paljon, joten olen edelleen sekä sadetakin että vedenpitävien kenkien tarpeessa. Sopivasti huomiseksi onkin luvattu sadetta, kun meidän pitäisi mennä International Houseen rekisteröimään itsellemme CPR-numerot. Civil Personal Registration -numero on käsittääkseni tanskalainen henkilötunnuksen vastine. Sitä tarvitaan, mikäli täällä aikoo viettää enemmän kuin kolme kuukautta tai haluaa muun muassa "enjoy full access to the Danish national healthcare system".

Täällähän siis tuulee paljon?

Kampukselle johtava tuulitunneli.

Sateenvarjoja täällä voi yrittää käyttää, mutta kuten eilen lähijuna-asemalla Liisan kanssa nähtiin, saattavat varomattomat sateenvarjot löytää itsensä nurinniskoin ratakiskoilta. Merenrantakaupunkina täällä siis myös tuulee paljon. Olin huvittunut katsellessani taannoin sekä kotoisen Lappeenrannan että Kööpenhaminan sääennusteita. Suomeen oli monena päivänä annettu tuulivaroitus, tänne taas ei koskaan (= eli ei ainakaan niinä kahtena kertana, kun tätä laajaa vertailevaa tutkimusta suoritin).

Mutta niin, eipä muuta tällä kertaa. Täällä tapahtuu toistaiseksi kovin vähän. Tänään pestiin pyykkiä ja samalla lähes hajotettiin pyykkihuoneen oven lukko – vuokraisä joutui irrottamaan koko lukon ovesta, että se lähti taas toimimaan – melkein törmättiin ilmassa roikkuvaan jättikokoiseen hämähäkkiin ja lähes leivottiin pullaa. Välillä näinkin!

Kotiutuessani askartelin itselleni korvistelineen.

Hyggeilyä parhaimmillaan.

Tanskalaiset viivat:

• Julkinen liikenne toimii ja linja-autoissakin on kuulutukset seuraavista pysäkeistä.

• Pyöriä on todella paljon ja niille on myös omat kaistat liikenteessä. Lähijunista löytyy erillisiä vaunuja pyörille, eikä niiden kuljettamisesta peritä lisämaksua.

• Ainakin kampusalueella on usein niin tuulista, että tuuli koettaa viedä vaatteet päältä.

• Sunnuntain kauppakävelyllä meidät ohitti neljä hevosta ratsastajineen. Lisäksi ollaan nähty täällä peura.

• Vuokraisä ja -äiti pelaavat Pokemon Go:ta.

• Näin unta, että olin ostanut paluumatkan lentoliput vahingossa Barcelonasta Manhattanille. Olen siis muuttumassa hyvää vauhtia maailmankansalaiseksi.

• Ruoka on täällä monesti melko suolaista, mutta vastaavasti "salted microwave popcorn" ei sitä ole.

Ihan eivät kerenneet uuniin asti.



Näin meillä. :D

• Myös pullat saattavat olla suolaisia. Jos siis aiot leipoa korvapuusteja, kannattaa varmistaa etukäteen, että vuokraäidin sokeriksi väittämä aine on varmasti sokeria. (Ihmekös tuo, ettei taikina halunnut kohota!)

• Panadolin tanskankielinen nimi on Panodil.

Tutun nimisiä mausteita.

Jollakulla on ollut hauskaa lahjatavaraliikkeessä. Me emme tunnusta.

Dag 8 – Hippejä liikenteessä

Hippejä lähijunassa.
Miulla on värikkäin paita minkä kykenin löytämään. :D

Huumaavan ihana hiljaisuus. Tällaista kuulee muun muassa silloin, kun on ensin viettänyt kolmisen tuntia kahdeksankymmenen enemmän tai vähemmän humaltuvan vaihtarin kanssa samassa äänekkään musiikin täyttämässä tilassa, ja sen jälkeen neljä tuntia vielä isomman ja vielä humalaisemman opiskelijajoukon keskuudessa.

Nämä olivat ajatukseni myöhään eilen yöllä, kun viimein kömmimme Liisan kanssa kotiin UCC:n bileistä. Meidät vaihto-opiskelijat tunnisti yhteisestä hippiteemasta. Sitä otsapantojen määrää! Lisäksi paikalla oli ainakin merirosvoja ja kruunupäitä, kultaa ja pinkkiä sekä muutama vanki. Kuulin satunnaiselta kulkijalta, että puhallettavia kruunujakin on olemassa. Muita pukukoodeja tai erityisempiä havaintoja ei jostakin syystä ole jäänyt kunnolla mieleen.

Höyryhengitys toimii.

Se ei tosin johdu niinkään naista vahvempien juomien suuresta kulutuksesta, vaikka kyllä niitäkin upposi. Yleinen hälinä ympärillä ja mieletön meteli vain veivät osan miun kapasiteetista. Oli virkistävää huomata etten ollut ainoa, joka mieluummin tarkkaili tilannetta ja istuskeli hieman syrjemmällä toisten juhliessa railakkaammin.

Tapahtuma oli kampuksella, jossa ensin etkoiltiin vaihtareiden kesken omista juomista nauttien, pizzaa syöden ja jutellen. Miekin pääsin paikalle flunssasta huolimatta. Prioriteetit kuntoon: jätin aamun tunnit väliin jokseenkin hyvällä omallatunnolla voidakseni osallistua illan bileisiin. Ratkaisusta huolimatta olo oli kuumeinen vielä alkuillasta. Vaikka se siitä paranikin (tai osasin mitoittaa turruttavien aineiden määrän oikein), taidan nyt maksella eilisen seurauksia. Sanoisin, että kannatti silti!

Beer pong näytti hauskalta (vaikka siihenkään en itse osallistunut), drinkkilippuja oli yli oman tarpeen ja seuraakin löytyi mikäli sitä vain kaipasi. Drinkkiliput ostettiin etukäteen etkoilla. Miulle ei täysin avautunut niiden hinnoittelupolitiikka, joten kävi sitten klassiset: ”OK I’ll take ten tickets”. Tarkoitushan ei ollut ottaa koko liuskaa, vaan nauttia oluista ja muista juomista flunssan vuoksi epäsuomalaisen sivistyneesti. Hupsista.

"Nyt sellainen ilme, kuin näkisit sen unelmien
miehen lähestyvän usvaisen pellon poikki siuta
kohti." "Joo, niin kuin mr. Darcy Ylpeyden
ja Ennakkoluulon lopussa!"

”Täälläkin meno on aika huh. Oon aivan liian selvä tänne, mut ongelma on etten myöskään halua juoda enempää.”

”On tääkin ongelma, kerrankin on liikaa juomaa mitä en haluu juoda 😂”

Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää! First world problems ja niin edelleen. Mutta bileet oli hauskat, drinkkilipuilla sai ostettua myös vettä ja löysimme tiemme kotiin yksinä kappaleina. Tänään on jostakin syystä ollut hieman hiljaisempi päivä. Toisaalta on mukavaa vain istua kaikessa rauhassa tunnelmavalaistuksessa palavan kynttilän – ja pöydän! Tosin onneksi se ei pala – ääressä, kun ulkona on pimeää ja Frithjof voi vapaasti katsella verhoamattomista ikkunoista sisälle. Nautiskelen juuri vadelmaisesta inkiväärioluesta, joka ei tosin ole olutta nähnytkään. Elämä on aika mukavaa.

Ei ole ihan joka vaihtarilla omaa kokkia mukana! Meillä on hyvin muotoutunut diili: Liisa tekee ruokaa ja mie tiskaan.

Huomioita:

Olutta?

• Tanskan kieli kuulostaa edelleen hassulta. Ihmettelen miksi kirjoitetussa kielessä vaivaudutaan edes käyttämään konsonantteja, kun ne kuitenkin niellään jonnekin syvälle ja poikittain.

• Törmättiin täällä paikalliseen ISN:n (International Student Network, jonka vapaaehtoiset UCC:lla kaitsevat meitä vaihtareita) jäseneen, joka on puoliksi suomalainen ja jolla on sukujuuria Lappeenrannassa. Pieni maailma.

• Yrittäessäni eilisissä bileissä selittää hänelle missä osassa Kööpenhaminan seutua asun, se kuulosti ilmeisesti joltain "whoresk...":lta. En ole varma pilailiko hän miun kustannuksella vai oliko lausumiseni vain noin huonoa. Veikkaan molempia. Jänismetsän sijaan asumme siis Hutsumetsässä.

• Monet vaihtarit ovat tulleet tänne niin, että omillaan asuminenkin on heille uusi kokemus. Nostan uskalluksesta kuvitteellista hattua!

4-6 siivua / paketti. Onneksi täällä kerätään muovit talteen.

• Junamatkan aikana täältä kampukselle ehtii ottamaan ainakin 18 yhteisselfietä.

• Kuten aiemmin tuli jo ilmi, leikkelepaketit ovat tosiaan pieniä.

• Täällä kierrätetään hyvin. Vuokravanhempien portinpielessä on jaetut jäteastiat niin sekajätteelle, muoviroskalle, biojätteelle, metallille, paperille kuin lasillekin. Suomen systeemi saa tähän verrattuna pisteet vain kartongin erillislajittelusta. Lisäksi roskapussit ovat jotakin ennennäkemätöntä, kts. video!

• Frithjofia ei ole vieläkään näkynyt. Tuleekohan sille kylmä tuolla ulkona? 

Dag 6 - Where to start & it’s getting hot in here

Täällä kasvaa murattia ulkona o_O

Vasta neljä päivää on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta tapahtumaa on ollut tässä välillä hurjan paljon. Tai siltä se ainakin tuntuu! Tänään ulkona oli ilmeisesti kuumin päivä tähän astisista Kööpenhaminassa – tosin miehän en sitä tiedä, sillä olen ollut itsekseni kotona nauttimassa omasta lämmöstäni. Toiset vaihtarit olivat tänään metsästämässä kultaista opettajain karttakeppiä. En tiedä siitäkään enempää, mutta kuulen ehkä tapahtuman luonteesta myöhemmin Liisalta. Toivottavasti hän oli menestyksekäs etsinnässään. You go girl! :D

Se kurkkupaise / flunssa / mikä lieneekään ei siis ole helpottanut vielä yhtään, vaikka toinen valkea täplä nielusta onkin kadonnut viikon saatossa. Yleisen tasapainon säilyttämisen vuoksi olo olikin tänään aamulla kuumeinen ja mittari näyttää edelleen melko lämpöisiä lukemia. Jospa menen seuraavaksi vetämään hunajaa purkista kaksin käsin ja järsimään inkivääriä. Kyllä se siitä, pitää vain muistaa ja jaksaa levätä.

Tölkitettyjä perunoita. :D

Sunnuntai oli sellainen asettumispäivä. Vuokravanhemmat kyyditsivät meidät kauempana sijaitsevalle kioskille ostamaan yhteisen Rejsekortin, jolla pääsemme Liisan kanssa matkustamaan pitkin poikin Kööpenhaminaa. Löysimme myös toisen ruokakaupan, ”ihania miehiä” (joita on näkynyt viikon mittaan aika paljon enemmänkin), naurettavan kapeita kävelykatuja ja niiden vierustaa satunnaisesti koristavia yksittäisiä omenoita. En ymmärrä mitä ne siinä tekevät, sillä aina lähistöllä ei näy edes omenapuita.

Jollakin tässä talossa oli ehkä synttärit? Huomaa oikeaoppinen(?)
tanskalainen valaistus taloissa: verhot auki pimeälläkin.

Toinen absurdi tilanne sattui kaupalta kotiin päin kävellessä, kun ohitsemme taivalsi kaksi ponia taluttajineen. Tämä siis Kööpenhaminan lähiseudun kadulla, jollaisilla on näkynyt ihmeen vähän muita liikkujia edes päiväsaikaan. Koiranulkoiluttajiakaan ei ole paljoa vastaan osunut. Myöhään illalla heitimme vielä pienen lenkin korttelin ympäri näkemättä ketään muita kulkijoita. Että sellainen suurkaupunki!

Olin ennakkoon saanut tietooni, että tanskalaisilla on tapana pitää verhoja auki vuorokaudenajasta riippumatta. Olen näemmä hyvin tanskalaistunut näiden muutaman päivän aikana, sillä ikkunan takaisesta pimeästä huolimatta istun parhaillaankin sisällä, valot päällä ja rullaverho ylhäällä. Olen silti perin kiitollinen verhojen olemassaolosta.

Katutaidetta matkan varrelta. Tässä oli selvästi jokin tarina menossa.

Mitähän tässä tapahtuu?

Kahvia!

Maanantai oli ihka ensimmäinen koulupäivä. Jännitti. Osasimme kuitenkin hypätä oikeaan lähijunaan ja löytää kampuksen vaivatta. (Kunnia siitä kuuluu kokonaan Liisalle, miulla kun ei ole minkäänlaista suuntavaistoa!) Opettajainkoulutuksessa on yhteensä n. 80 vaihto-opiskelijaa, ja hienoiseksi järkytyksekseni (/ -mme) kaikki muut ovat meitä nuorempia. Tämä selvisi päästessämme harjoittamaan oikeasti mukavia tutustumisleikkejä. Koko suuren vaihtariryhmän tuli kommunikoida itsensä mutkittelevaan jonoon (suora ei olisi tilaan mahtunut), joka järjestäytyi muun muassa iän ja kotimaan alkukirjaimen perusteella. Mielenkiintoista olla muita lähes tai useammin yli kymmenen vuotta vanhempi. Onneksi ikä on vain numero.

Jotain muuta kuin kahvia.

Toisessa tutustumisleikissä lokeroimme itsejämme vastakkaisiin ryhmiin. Oli kissaihmisiä ja koiraihmisiä, tositv:n katselijoita ja dokumenttien suosijoita, pop-musiikin kuuntelijoita ja enemmän rokkiin kallistuvia. Jälkimmäisiä oli harmillisen vähän. Jako tapahtui tämän mainion (ja ainakin miuta koskettavan) videon hengessä, ja mietinkin, onko tällainen Tanskassa yleisempikin tapa. Toki olen myös Suomessa törmännyt oikeasti mukaviin tutustumisleikkeihin, mutta aivan liian usein ne ovat olleet lähinnä kiusallisia. Koulun aloitus oli joka tapauksessa mukava ja sopivasti jäätä murtava. Olemme myös Liisan kanssa ainoat vaihtarit Suomesta, ja havaintojeni mukaan suomalainen kulttuuri ja koulujärjestelmä kiinnostaa muiden maiden edustajia.

Hola Ghost torvisektioineen

Hola Ghost oli hieno myös visuaalisesti. Raati suosittelee!

Yöunet olivat jääneet (taas) vähiin, mutta siitä huolimatta löysimme Liisan kanssa tiemme kampuksella sijaitsevaan opiskelijajuott… kahvilaan. Siinä sivistyneesti ”kahvia” nauttiessamme tulimme sopineeksi lippukaupoista, joiden turvin pääsisimme Flogging Mollyn keikalle vielä samana iltana. Keikkaa itsessään oli suunniteltu jo keväästä lähtien, mutta lippuja emme olleet ostaneet. Sattumalta joku halusi päästä eroon omistaan keikan tapahtumasivuilla Facebookissa. Yksityisviestit laulamaan: ”Vieläkö liput ovat vapaana, paljonko pyydät? Missä asut? Voidaan tulla hakemaan.” Ja niin seikkailimme lähijunalla ja metrolla vieraalle metroasemalle, johon tämä flunssaan sairastunut nainen tuli meitä vastaan. Rahat vaihtuivat lippuihin ja illan suunnitelma oli selvä.

Flogging Molly oli hyvä, ja myös sen miljöönä toiminut, lipuistaan luopuneen naisen mukaan ”intiimi 2000:n hengen” keikkapaikka vaikutti kivalta. Löytyipä siinä samalla myös uusi musiikillinen suosikkiartisti. Bändiä lämmitellyt paikallinen Hola Ghost oli sellainen tapaus, joka pitäisi nähdä uudestaankin. Sitä saimme myös katsella varsin rauhassa lähellä eturiviä. Ikävä kyllä(? ainakin oman keikkaelämyksen kannalta) Flogging Molly oli toista maata.

Flogging Molly hetkellä, jolloin uskalsin kaivaa kameran esiin.

Kun vauhdikas kappale alkoi, muuttui myös taaempana ollut yleisö varsin vauhdikkaaksi. Kappale ”If I Ever Leave This World Alive” saattoi saada siinä samalla uusia merkityksiä. Hiki virtasi ja itse totesin jossain kohtaa keikkaa, että ”if you can’t beat them, join them” – ja niin löysin itseni keskeltä Flogging Mollyn pittiä. Tai ainakin yritin, sillä sinne keskelle oli muuten vaikeaa päästä! Kaiken sen hyppimisen ja heilumisen seurauksena sain tuntuman perusteella todennäköisesti varsin komean mustelman olkavarteen. Löydettiin kuitenkin tiemme takaisin kotiin ja nukkumaan puolen yön tienoilla sekä suhteellisen ehjinä. Pääsimme takaisin koululle tiistaiaamuna latautuneina näistä äärimmäisen pitkistä yöunista.

Keskiviikon ahkeran ryhmätyöskentelyn tulos. Tutun näköistä :D

Tiistaina oli vuorossa ryhmätyöskentelyä workshopeissa, joiden aiheena oli pohtia ryhmätyöskentelyä. Melkoisen metaa. Tanskalainen koulujärjestelmä vaikuttaa tällä tasolla hyvin samankaltaiselta kuin kokemukseni AMK-opiskelusta Suomessa. Omalla koulutusalallani kun on ryhmätöitä ryhmätöiden perään: eräällä kesäkurssilla pääsin tekemään ryhmätyötä jopa yksikseni. Minulta hupeni sosiaalinen akku taas jo kesken koulupäivän, mutta silti olimme kotona vasta joskus illalla. Tämä alkaa käydä rankaksi.

Joku pramea pytinki, en muista mikä. Iso joka tapauksessa.
(Se on kuulemma kaupungintalo.)

Liisa ihmettelee

Keskiviikkona kävimmekin ostamassa itsellemme erilliset kuukausikortit Kööpenhaminan julkiseen liikenteeseen. Aiempi Rejsekort veloitti joka matkasta erikseen, mikä ei pidemmän päälle ole lainkaan kannattavaa. Lisäksi ajatus yhdestä kortista kahdella ihmisellä ahdisti Liisaa, joka haluaa olla vapaa tulemaan ja menemään miten mielii. Ja Liisahan mielii. Se on vain hyvä – meneväisen ihmisen vanavedessä minäkin pääsen ehkä paremmin tutustumaan uusiin ihmisiin. (Kts. kuva "Kuinka introvertit saavat ystäviä?") Hän voisi myös omien sanojensa mukaan olla sosiaalinen n. 20 tuntia vuorokaudessa, ja tarvitsee sitä voidakseen hyvin.

Kööpenhaminan päärautatieasema

Kuten olemme aiemmin huomanneet, niin olemme hämmentävän samanlaisia monissa asioissa. Tämän näinkin lyhyen kämppäkaveruuden myötä myös eroavaisuudet ovat nousseet esiin. Itsehän olen jokseenkin 80-prosenttisesti introvertti, eli toisinaan todella perisuomalainen sulkeutuja (ja mitä oivallisinta ainesta sosionomiksi). Näiden muutaman päivän perusteella olenkin saanut mielikuvan, että osaamme käydä toistemme hermoille välillä hyvinkin tehokkaasti. Kas siitä myös aiempi viittaus erillisten huoneiden autuuteen. :D

Kovin selkeä reittikartta

Eikä pidä käsittää tätä väärin: Liisa on kerrassaan ihana tyyppi – ja satunnainen hermoille käyminen kuuluu asiaan. Sitä paitsi erilaisuus on rikkautta. Itsehän olen "ärsyttävän epäsosiaalinen" ja miuta taas toisinaan ärsyttää päinvastaisille luonteenpiirteille altistuminen. Ollaan me ihmiset aika kummallisia.

Hyvin täällä menee joka tapauksessa edelleen. Yöunien määräkin on nousujohteinen. Se on varmasti auttanut siinä, etten keskiviikkona erityisemmin edes väsynyt sosiaalisista tilanteista. Hurraa ja rasti seinään! Tänään tosin olikin lämpöä jo heti aamusta sekä kuumeinen olo. Olen täällä kotona sitä parannellut, mutta kehitys ei näytä kaksiselta. Menetin sen takia tänään myös yhteisen ravintolaillallisen muiden vaihtareiden kesken. Elämä on valintoja. Ehkä tämän päivän levolla kykenen osallistumaan huomisiin hippiteemaisiin bileisiin.

Tapahtumaa on siis edelleen luvassa paljon. Yritän ehtiä raportoimaan niistä jossain välissä!

Hieman eri tavalla viehättävä pytinki

Ja vielä yksi perinteisempi versio

Lisää huomioita tanskalaisilla viivoilla:

Onnellisin maa? Pyh!

• Valmiit tuoresalaatit on täällä parempia kuin kotona, eivätkä edes sen kalliimpia.

• Ylipäätään osasin varautua korkeaan hintatasoon, mutta eihän se edes vaikuta yleisellä tasolla korkeammalta kuin Suomessa. Paitsi juusto. 

• Miun ikkunan takana hengaa öisin tyyppi joka tuijottelee sisään. Tai niin ainakin ensimmäisenä iltana itsellemme uskottelimme. Liisa aloitti tarinan sillä, että jospa tuossa ikkunan takana onkin joku tuijottamassa sisälle… Huoneessa oli valot ja ulkona pimeää, joten sehän olisi ollut täysin mahdollista. Suljettiin verhot epätanskalaiseen tapaan, ja mie heitin lisää löylyä miettimällä että entäpä jos se tyyppi on siellä edelleen tuijottamassa suljettuja verhoja? A little bit more creepy, I think. (Harjoittelen kieltä.) Liisa taisi olla se, joka nukkui seuraavan yön levottomammin.

Näinkö rautatieaseman passikuvausautomaatissa Frithjofin,
vai mitä ihmettä? Onneksi kuva tuli vain kuukausikorttiin :D

• Nimettiin tyyppi eilen illalla Frithjof Hardyssoniksi internetin arpageneraattorin 30-tahoisen nopan sekä tanskalaisten miesten nimilistan avustuksella.

• Jopa Flogging Mollyn keikalla voi olla pittejä. Siellä oli paljon myös humalaisia miehiä, jotka halusivat katsoa keikkaa mieluiten vertikaalisesti rajoittuneiden naisihmisten edestä.

Moka(i) - jos haluat sulattaa hampaasi

• Jonakin päivänä juna- ja metroasemilla näkyi yhdensuuntaisen matkan aikana kaksi kukkakimppua kantavaa ihmistä ja yksi suklaakakulla varustettu henkilö. Harmi, etteivät he tulleet meille asti.

• Meillä on Liisan kanssa yhdistävänä tekijänä myös ”työpaikan työpaita yöpaitana”. Koettakaapa lausua tuo nopeasti.

• Google-kääntäjä toimii hyvin. ”Professionsbachelor i skat” on suomeksi ”ammatillinen poikamies aarteissa”. Lisäksi konsertti on istumakoriste (Koncerten er en siddekoncert).

• Olen nähnyt kissan! Tai oikeastaan aika monia, mutta myös todennäköisesti vuokravanhempien kissan. Se oli kuulemma täällä sisällä ja mahdollisesti miun ovesta tänne löytänyt, enkä huomannut mitään ennen kuin se oli jo ulkona. Sitten se pakeni miuta ennen kuin kerkesi alkaa sähisemään.

Isompi kissa keskellä vilkasta Kööpenhaminaa

• Leikkelepaketit ovat täällä superpieniä. Lisäksi ne on jaettu kahteen eri kerrokseen: samassa paketissa on huomaamaton ilmatiiviisti asennettu muovinpalanen suojelemassa kinkkupinon alempaa osaa. Kuinka kätevää – vaikka kätevämpää olisi, jos ne paketit olisivat hieman isompia.

• Liisan mukaan leivän päälle tarkoitettu ”kanasalaatti” on kuin majoneesilla terästettyä kanaviillokkia. Ensikäden arvion perusteella en ole vielä itse uskaltanut maistaa sitä.

Utelias kala kauppakeskuksessa

• Täälläkin on paljon uteliaita ampiaisia etenkin viattomia piknikkeilijöitä häiritsemässä. Ne tykkäävät erityisesti kanasalaatista, ja osaavat leikata mukaansa palasia sekä kanasta että salaatista. (Omaan salaattiini osui kyseinen kasvissyöjäampiainen.)

• Hämähäkit voivat olla täällä isoja. Olen vienyt jo yhden sellaisen ulos, ja toivon ettei tarvitse viedä niitä enempää.

• Vistaña Cabernet Sauvignon -punaviini on erinomaista opiskelijabudjetille. Tosin sitä kannattaa ostaa lähinnä vain sen perusteella, että yksi pullo kahdella ihmisellä kestää ja kestää.

• Seitsemän kruunun ”Extra Strong” -olut halvannäköisessä puolen litran tölkissä ei ole yhtään sen parempaa. Jotenkin arvasin tämän, mutta uteliaana ihmisenä halusin kokeilla. En nauttinut elämyksestä.

• Kampuksen kahvilan nimi on Humlen, mikä tarkoittaa humalaa. Mikä sattuma.

• Itseään (ja todennäköisesti myös muitakin, jos heitä sattuu olemaan paikalla) voi hauskuuttaa yrittämällä toistaa lähijunien kuulutusten asemien nimiä. Buddinge sujuu jo!

• Tanska - tai ainakin ne kuulutukset - kuulostavat nurin päin käännetyltä puheelta. Sain niitä kuuntelemalla mielleyhtymän Twin Peaksista. 

• Viidentenä päivänä täällä kadotimme jo osia suomen kielestä, vaikka olemme puhuneet sitä keskenämme. Metsässä voi siis olla kuuseja (tai mitä lieneekään) ja koira on hevonen eikä poni.

Tämä oli oikeasti poni

Dag 1 - Lähtö, saapuminen ja kotiutuminen (18.8.2018)

Oh dear. Miulla on elohiiri silmäkulmassa, ja kello on (Tanskan aikaa, GMT +1) 2.53. Tämän asiaan kuulumattoman ilmoituksen myötä julistan vaihto-opiskeluaikaa koskevan blogini avatuksi. Oh joy! Tässä samalla koetan sisäistää englantia paremmin. Se on nimittäin kieli, jolla tulee minun pärjäämän seuraavat neljä kuukautta. Tanskaakin on käsittääkseni mahdollisuus opetella muiden opintojen ohessa, mutta valitettavasti kaikki perunat joutuivat tänään paloitelluiksi lihakeittoon.

Ensimmäinen ateria uudessa kodissa. Perisuomalaista jauhelihakeittoa ja ruisleipää!

Pitkä yö lentokentällä.

Saavuimme siis ystäväni kanssa tänne Kööpenhaminaan tänä… anteeksi, eilen aamuna. Juna lähti kohti Helsinkiä hieman ennen yhdeksää perjantai-iltana. Sitä seurasi levoton yö lentokentällä, jossa treffasin myös nykyisen kämppikseni, niin ikään sosionomiksi opiskelevan Liisan. Ei muuten nukuttu koko yönä, vaikka muita lentojaan odottavia matkaajia kyllä retkotti pitkin lentokentän penkkejä ja lattioita. Näky oli hieman kuin toisesta todellisuudesta – etenkin kun kentän elämä vilkastui ja valot kirkastuivat neljän tienoilla aamulla, kun ulkona oli vielä täysin pimeää. Kyllä se on ihmisten aika herätä se.

Onneksi lentokoneen penkit houkuttelivat uinailemaan. Lento Helsinki-Vantaalta Kööpenhaminan Kastrupin kentälle starttasi varhain lauantaina klo 7.35, ja jo ennen sitä silmät painuivat väkisin kiinni. Miun on kannattanut katsella ahkerasti Lentoturmatutkintaa, sillä sen sekä pienen konetta heilutelleen turbulenssin avulla jaksoin helposti pysytellä hereillä lähdön ajan. Jännittävää. Sitten uni voitti taas, ja piankos sitä oltiin jo Kööpenhaminassa.

Lentokentällä tavattiin tuleva vuokraisäntämme, joka oli ystävällisesti tarjoutunut noutamaan meidät sieltä. Majoitumme vaihdon ajan isäntäperheessä, joka vuokraa osaa talostaan vaihto-opiskelijoille. Meillä on omat huoneet sekä sisäänkäynnit, keittiö ja kylpyhuone. Vaikka olin nähnyt kuvia majoituksesta ennakkoon, yllätti konkretia silti miellyttävästi. Ihana asunto, ihana asuinalue ja ihanat vuokraisännät! Liisa nimittää näitä ”äitiä” ja ”isää” – koska tanskalaisia nimiä voi olla vaikeaa lausua – vanhoiksi hipeiksi, ja päädyn puoltamaan käsitystä.

Ihana asunto :) Ja mitä ylellisyyttä, ruokapöytä!

Yksi oman huoneeni seinistä on punainen, mihin on maalattu koristeeksi musta puu ja lehtiä. Seinän yläkulmasta löytyy teksti, joka vapaasti käännettynä (kiitos Google translate!) kuuluu näin: ”Mitä ihmiset sanoisivat, jos eläimet kaataisivat taloja rakentaakseen niistä puita..?” Tämän ymmärryksen myötä pidän uusista vuokraisännistämme vielä enemmän. Sosionomit reissussa, ilmiselvästi. Hippejähän tässä kaikki ollaan. :D

Täällä sitä asustellaan seuraavat 4kk.

Saapumisen, huoneiston esittelyn, ohjeiden kertaamisen sekä lyhyen kodiksi asettumisen jälkeen pääsimme Liisan kanssa pienelle kiertoajelulle asuinympäristössä. Meille näytettiin juna-aseman sijainti ja kauppa, jossa pääsimme ihmettelemään uusia tuotemerkkejä ja vieraan valuutan hintoja. (Sekä vähän myös viinihyllyä, joka jatkui ja jatkui..!) Tämä oli ensikosketus pienistä kulttuurieroista, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi etukäteen.

Ihania metsiä ja metsäpolkuja

Kauppareissun jälkeen nukuttiin päiväunia, jotka ihan vahingossa tuplaantuivat. Sitten päästiin käymään uudestaan kaupassa. Löydettiin sieltä keittojuurespussista puuttuneita perunoita sekä aivan täysin vahingossa tummaa (ja vahvaa) olutta aiemmin ostetun halvan punaviinin lisäksi. Oli muuten edukasta se ja hyvääkin, mikä on enemmän kuin siitä viinistä saattoi sanoa.

Siinähän se ilta sitten meni. Sivistyneesti syöden, jutellen ja pahaa viiniä ja maukasta olutta maistellen. Nyt on jo sunnuntai, ja miun matkalaukku on yhä purkamatta. Ehtiihän sitä.

Marianne-tolppia. Ihan on miun värinen pitäjä tämä.

tl;dr & kaikki tärkeimmät:

• Olen Kööpenhaminassa vaihdossa seuraavat 4kk opiskelemassa opettajakoulutukseen liittyvillä kursseilla yhdessä ystäväni kanssa.

• Majoitumme vajaan tunnin matkan päässä kampukselta ja Kööpenhaminan keskuksesta kauniilla omakotialueella ja nätissä asunnossa

• ...jonka ikkunalaudoilla on viherkasveja, joiden tulevasta hyvinvoinnista olemme perustellusti huolissamme.

• Meillä on omat huoneet ja jopa sisäänkäynnit, joten todennäköisyys toistemme murhaamiseen seuraavien neljän kuukauden aikana on pienentynyt olennaisesti.

• Vuokraisännät ovat kivoja vanhoja hippejä (oma tulkintamme pariskunnasta) 💚

• Heillä on kuulemma ulkona liikkuva kissa, joka on arka ja sihiseväinen. En ole vielä nähnyt häntä(ä), mutta odotan innolla.

• …Etenkin, kun jouduin hyvästelemään oman rakkaan kissani (joka tosin eli viimeiset pari vuotta äitini kanssa, mistä syystä lopullinen ero ei todennäköisesti koskenut niin paljon kuin se muuten olisi tehnyt) juuri vaihtoon lähtöpäivänä. 

• Eilinen ei tosiaan ollut helppo päivä. Vaatteiden pakkaaminen jäi eläinlääkärireissun jälkeiselle ja junan lähtöä edeltävälle parin tunnin aikavälille, joten matkalaukusta löytyy nyt melkoisen paljon toivottavasti tarpeellista vaatetta.

• Minun piti myös pakata mukaan iloinen mieli, mutta em. syystä se jäi kotiin. Onneksi se on löytynyt täältä periltä!

Kauniita taloja

• Nukuttiin tänään (eilen) lauantaina pienet kahden tunnin päiväunet, jotka molemmilta venähtivät täysin vahingossa viiteen tuntiin.

• ”Täällä kaikki on niin erilaista, mutta kuitenkin tosi samanlaista!”

• Erilaista on muun muassa kauniiden talojen ja niitä edustavien puutarhojen määrä.

• Lähikaupassa suurin osa kasviksista ja hedelmistä on joko pakattu useamman kappaleen paketteihin, tai sitten ne on hinnoiteltu kappaleittain.

• Samasta kaupasta saa 33DK (n. 4,5€ / 75cl) hintaista punaviiniä, joka ei ole kovin hyvää.

Lisää kauniita taloja naapurustosta

• Sen sijaan euroiksi käännettynä 1,41€ hintainen Porter-olut on hyvää (ja vahvaa).

• Hyvä tästä vielä tulee.



...ja puutarhoja.

• Meitä ei olla pyydetty vielä yhteenkään sukellusveneeseen.

• Googlasin ”kuuma peruna suussa” ja päädyin Terveyskirjaston sivulle: Kurkkupaiseen oireena on voimakas, useimmiten toispuolinen kurkkukipu. Kipu vaikeuttaa nielemistä mutta ei hengittämistä. Joskus kurkkukipu heijastuu myös saman puolen korvaan. Potilailla on usein kuumetta, ja kaulalla voi tuntua suurentuneita, aristavia imusolmukkeita. Tautiin ei yleensä liity nuhaa eikä yskää. Joskus kurkkupaise on molemminpuolinen, jolloin kurkku on symmetrisesti kipeä. Nielun turvotuksen takia puhe kuulostaa joskus puuromaiselta "kuin kuuma peruna suussa".

Paikallista taidetta puiston pöydässä

• Miulla on ollut tänään kurkku toispuolisesti kipeä, ja löysin siitä valkeita täpliä. Saman puolen korvaakin kutittaa. Aiempiin stressaaviin olosuhteisiin sekä vähään nukkumiseen nähden en ihmettele, mikäli en onnistu väistelemään flunssaa enää tätä kauemmin. Kuvainnollisesta kuumasta perunasta suussa saattaisi tosin olla hyötyäkin täällä, mikäli muistaisin kouluruotsini paremmin.

• Selleri on ilmeisesti myös tanskaksi selleri.