Dag 38 – Lopuissa on alun siemen?

Kaatuu ne valtamerilaivatkin. Näin kertoi eräs luokkakaveri äitinsä kommentoineen, kun hän oli nuorena eronnut poikaystävästään. Erot eivät ole koskaan helppoja, eikä etenkään silloin, kun asian käsittelemistä edesauttavaa elämänkokemusta ei ole vielä ehtinyt kertyä. Yllättäen tämä ystäväni ei ollut suhtautunut kommenttiin kovin ilahtuneesti.

Ennen kuin lähdin tänne vaihtoon, olin eniten huolissani siitä, miten käy verrattain tuoreelle parisuhteelleni. Asioita ei pitäisi huolehtia ennakkoon, koska se ei auta mitään. Ei se auttanut tälläkään kertaa. Täällä Tanskassa olon myötä ennakkoon tiedossani ollut perustavanlaatuinen eroavaisuus meidän kahden välillä konkretisoitui. Ja se oli jotakin, minkä kanssa en pystynytkään elämään.

Ilmankosteus jotain 100%

Ihmiset ovat erilaisia. Niitä erilaisia piirteitä ei voi arvottaa, ne vain ovat. Ongelmia syntyy vasta silloin, kun koettaa sovittaa yhteen erilaisuuksia. Joskus se onnistuu, toisinaan ei. Nyt se ei minulta onnistunut, joten oma valtamerilaivani karahti kiville ja upposi. Aika näyttää, saako sitä nostettua pintaan myöhemmin ja onko se enää merikelpoinen. Tärkeintä on kuitenkin pitää oma pää pinnalla: vain silloin voi tarvittaessa auttaa muitakin polskimaan ja olemaan hukkumatta.

Olen kiitollinen Liisalle ja muille läheisille ystävilleni. He ovat jaksaneet kuunnella vuodatustani ja toimia minulle olkapäänä, henkisenä ja/tai fyysisenä. Muistan kesällä ennakoineeni jonkin tällaisen mahdollisuutta ja naureskelleeni, että onneksi matkustan koulutetun ja vaitiolovelvollisen tukihenkilön kanssa. Ainakin minulla olisi sitten olkapää, jota vasten itkeä. En vain osannut kuvitella sen todella tapahtuvan.

Halusin kirjoittaa tänne myös tällaisesta yksityisasiasta, sillä se on iso osa elämääni ja vaikuttaa tällä hetkellä vahvasti täällä olemiseeni. Olen myös valinnut avoimuuden tien. Nyt olo on kevyempi kuin vähään aikaan, vaikka tällaiset asiat eivät tosiaankaan ole koskaan helppoja. Murheellisena siteeraan erästä itseäni viisaampaa sanojen valitsijaa: "Kiitän, sillä saamastaan on kiitollinen, kun lähtee palaamatta."

Minä kuitenkin palaan vielä.

(Ennen sitä miun tosin täytyy lukea muun muassa 30+ sivua konfliktien ratkaisuista ja niiden sovittelusta – elämä on usein aika ironista – huomiseksi. Ohessa on myös muutama arkistoon kertynyt kuva. Olen ollut tunnollinen turisti ja ottanut täällä häpeilemättä ja häpeilemättömän paljon valokuvia.)

Dag 33 - Kuukausi takana

Pieni merenneito...

Lähiaikoina on näemmä suhteellinen käsitys. Inspiraatio on ollut hieman hukassa viime ajat, mutta nyt se sitten iski kuin hentoinen salama vahvasti panssaroituun sammakkoon. (Sammakko selvisi koettelemuksesta vahingoittumatta, älkää huoliko.)

Edellisen kirjoituksen kanssa samalla viikolla käytiin myös nähtävyyksiä katselemassa. Nähtiin pieni merivaimo, joka tosiaan oli pieni, mutta sitäkin suositumpi. Mietin, että mikäli patsailla on mieli ja ajatukset, niin tämä merenneito saattaisi peräti toivoa jonkun sahaavan hänen päänsä irti. Sitä turistien ja selfienottajien määrää... Päivästä toiseen, hetkestä toiseen ja vuodesta toiseen. Muut patsaat saivat sen sijaan olla muilta turisteilta aivan rauhassa, vaikkeivät ne hävinneet kuvauksellisuudessa merivaimolle.

...Ja kaikki sitä ihastelemassa olleet ihmiset. Kello näytti jo
myöhempää iltaa, mutta se ei turisteja haitannut.

Lisäksi törmättiin hienoimpaan suihkulähteeseen tähän asti näkemistäni, nähtiin paljon muita patsaita ja käveltiin tutunoloisessa linnoituksessa. Linnoituksen vallien harjaa kulutti tossuillaan liuta lenkkeilijöitä, jotka porhalsivat ohi omia tahtejaan. Siinä myö sitten istuttiin katselemassa ohi juoksevia ihmisiä ja nauttimassa auringosta. Paljon mukavampaa se oli kuin hiki päässä juokseminen, vaikka näköalat olivatkin hyviä. Nyt sopii vahvistaa itseään, sillä luvassa on kuvia. Paljon kuvia!

Tähden muotoinen linnoitus.

Terveelliset eväät!

Muuten melkein kuin Lappeenrannassa, mutta meiltä uupuu vallihauta.

Olen sitä mieltä, että Lappeenrannassakin pitäisi olla vallihauta.

Ei-ihan-niin-terveelliset eväät.

Tässä jää Kurkipatsaskin kakkoseksi!

Kirkotkin on jotenkin hienompia täällä?

...Ja niissä on myös kuvauksellisia portteja.

Hieman surullinen hahmo. Toivottavasti patsaan esikuvan elämä on ollut iloisempi.

Säärikarvojaan ajeleva patsas.

Tässä toinen korea (ja iso!) suihkulähde.

Mitäs me tuumailijat.

Navigaattori (ja) Liisa.

Saatiin myös viimein CPR-numerot! Perjantaina 7.9. International house oli opiskelijoille auki kolmesta viiteen. Oltiin paikalla vähän kolmen jälkeen vain havaitaksemme, että jono rakennuksen ovesta sisälle kiersi ison talon yhden, kahden ja kolmen nurkan ympäri. Keskellä ulkojonoa seisoessa alkoi myös kaatosade. Sateenvarjot olivat onni onnettomuudessa. Kaikilla ei ollut niitäkään, joten Liisa lainasi omaansa joidenkin norjalaistyttöjen käyttöön.

Jono International houseen. Tässä oltiin tultu
eteenpäin jo hyvän matkaa!

Päästiin viimein sisälle, mutta jonotus jatkui. Selkään sattui. Saatiin vuoronumerot, joilla ilmoittautua tiskille. Olin aiemmin saanut sähköpostiini invitation letterin, mikä jostakin syystä ei suostunut avautumaan oikein. Puhelin (kumpi tahansa romuista) näytti word-tiedostosta ainoastaan sen varsinaisen tekstiosuuden. Henkilökohtainen case-numero jäi siis jonnekin ylätunnisteeseen (tai en tiedä minne), mutta he lupasivat kutsua minut nimellä ilman numeroakin.

Liekö syy sitten numeron puuttumisessa vai jossakin muualla, mutta istuimme International housessa vielä kahdeksan jälkeenkin. Vaihto-opiskelijoita oli paljon, ja nimi nimeltä heitä kutsuttiin hakemaan oma CPR-numeronsa. Liisa sai omansa melko pian ilmoittautumisen jälkeen. Jotkut muutkin samaan aikaan ilmoittautuneet odottelivat kanssani vielä loppuillasta, joten ehkä Liisan kannattaa vain alkaa lottoamaan. CPR-numeron saamisen jälkeen sai vielä jonottaa saadakseen NemID:n, jota tarvitaan internetissä tunnistautumiseen – ja omassa tapauksessamme Youth travel cardin anomiseen.

Kirjasto näytti jostakin syystä kotoisalta.

Liisa sai samalla kertaa myös NemID-hakemuksensa tehtyä. Niitä tarjoava tiski suljettiin kahdeksalta, ja valitettavasti se oli puolta tuntia aiemmin kuin mitä itse sain CPR-numeroni kätösiini. Jouduin siis hakemaan oman NemID:ni myöhemmin kirjastosta. Tätä nykyä odottelen NemID:n postitusta kotiosoitteeseeni. Sen pitäisi tapahtua 5-7 päivän kuluessa hakemisesta, minkä jälkeen voin anoa koululta opiskelijahintaista matkakorttia. Jos Suomi on byrokratian luvattu maa, niin kyllä Tanska tulee vähintään hyvänä kakkosena.

Vaihtariystävä toi mukanaan pelejä. Drecksaussa on tarkoitus
saada siat mutaisiksi ja suojella niitä peseytymiseltä. Huippupeli :D

Mitähän muuta tässä välillä on tapahtunut? Ainakin yritän verkostoitua parhaani mukaan. Aikaa voisi edelleen kuluttaa enemmän sosiaalisissa merkeissä muiden vaihtareiden tai paikallisten kanssa ja/tai nähtävyyksiä katselemassa, mutta yritämme parantaa menoa kaiken aikaa. Viime lauantaina luonamme kävi saksalainen vaihtariystävä tutustumassa jääkiekon katsomisen saloihin. Liisa on suuri Saipa-fani – ja luettelee parhaillaan tuolta huoneestaan miulle tunnistamiaan Saipan pelaajia. Jos itseäni ei jääkiekko suuremmin kiinnosta, niin nostan hattua ihmiselle joka ei myöskään asiasta paljoa tiedä, mutta joka siitä huolimatta innostuu seuraamaan tuntemattomien joukkuiden peliä tuntemattomalla kielellä. Oli hauska ilta se. 😊

On täällä myös opiskeltu -
tai ainakin yritetty.

Verkostoitumisessa auttaa myös eräs tunnettu mobiili-seuranhakusovellus. Paikallisiin ihmisiin tutustuminen vaatii tiettyä aktiivisuutta sekä omalta että vastapuolelta. Sovelluksen kautta onkin mahdollisuus löytää ihmisiä, joilta tämä kiinnostus löytyy. Tähän mennessä menestys on ollut mukavaa, vaikka etenkin alkuun aina matchin osuessa kohdalle suustani pääsi lähinnä hätääntynyttä kiroilua ja hervotonta naurua. ("Ei ***tana mitä ***vettiä aargh ei ei!")

Olen saanut muun muassa kutsun tulevaan Science & Cocktails -tapahtumaan kuulemaan luentoa universumista, mistä todennäköisesti ymmärrän yhtä paljon kuin kala aidanseipäästä – mutta mikä kiinnostaa silti. Lisäksi eräs herrahenkilö tarjosi opettavansa miuta voittamaan 7 Wonders -lautapelissä (mikä tulisi todella tarpeeseen). Häneltä sain myös vinkin paikallisesta lautapelikahvilasta. Toinen herra ehdotti oluen nauttimista Voodoo Loungessa, joka on ilmeisesti hänen kantapaikkansa ja jossa ollaan Liisan kanssa käyty harmiksemme edelleen vain kerran.

Vuokravanhempien kissa <3

Monet keskustelut kuivuvat kasaan melko nopeasti, mutta sieltä vaikuttaa löytyvän myös useampia hyviä juttuja. Se toki vaatii jaksamista selata kaikkien niiden paidattomien miesparkojen, Uhuru Peakien ja sanattomien profiilien ohitse. Tähän mennessä yksikään saamistani ehdotuksista ei ole vielä toteutunut, mutta luulen että ainakin lautapeliseuraa on tiedossa sitä kautta. Liisan kanssa käytiin eilen myös testaamassa se lautapelikahvila, ja suuresti epäilen ettei käynti todellakaan jäänyt viimeiseksi.

Bastard Café - mie valmistelen peliä, Liisa katsoo jääkiekkoa :D

Bastard Caféssa on 2400 lautapelin kokoelma, joita pääsee pelaamaan päiväksi 25 kruunulla tai maksamalla 150 kruunun (n. 20 euroa) jäsenmaksun. Tämä vuosimaksu oikeuttaa kaikkien pelien rajoittamattomaan pelaamiseen sekä jäsenelle että yhdelle tämän seuralaiselle. Huippua! Eilen meille selvisi myös, että kahvilassa on lisäksi hyllyllinen ilmaiseksi pelattavia pelejä. Sieltä löytyi muun muassa Settlers of Catan, Carcassonne, Codenames ja paljon muita kiinnostavia vaihtoehtoja. Ei siis todellakaan pelkkää Afrikan Tähteä, shakkia tai Trivial Pursuitia (väheksymättä niitä millään tavoin myöskään).

Lautapelinörttien taivas...

Mitähän muuta? Ollaan löydetty itsellemme viimein myös sadetakit (tulevat täällä todellakin tarpeeseen, luulen) sekä paljon putiikkeja, joihin pieni (nörtti-)ihminen voisi helposti tuhlata omaisuutensa. Liisa aloitti jo prosessin, mie olen toistaiseksi ostanut vasta yhden kirjan. Mielenkiintoisia aikoja nämä.

Siellä taivaassa oli aika hieno sisustus.

Huomijoita:

I don't normally do this.

• Lappeenrannassa voi pyöriä Linnoituksen valleilta alas hukkumatta, täällä ei.

• Mehutiivisteet on täällä aika tujua tavaraa. Sekoitussuhde veteen on 1/11, mutta siitä huolimatta ollaan juotu kuukaudessa kaksi pulloa mehua...

• ...koska hanavesi ei ole kovin hyvää. Mie tosin oon jo tottunut makuun.

• Lisäksi se käyttövesi on hyvin kalkkipitoista. Kattiloihin pinttyy hyvin nopeasti kalkkijälkiä, ellei niitä harjaa puhtaaksi joka käytön jälkeen. (Myö keitetään teevesi aina kattilalla, koska vedenkeitin ei näyttänyt sisältä ihan terveeltä.)

• Tämä on myös maa, jossa pyykit kuivuvat sisällä noin vuorokauden. Jos sekään riittää.

• ”Many people believe that good communication skills are ’common sense’. Contrary to expectations, the problem with common sense is that it is not all that common” ('Small group communication processes' – in: Communication in society (ed.) Alberts, Martin & Nakayam)

• Tinderissä on hyvin paljon Madseja ja Mikkeleitä.

• ...taannoisen miut vastaanottaneen lääkärin nimi oli Mads, mikä herätti edellä mainitun tiedon valossa hieman hilpeyttä. 

Tämäkin näky herätti hilpeyttä.

• Tehtiin Liisan kanssa diili, että mikäli Tinderistä löytyy Frithjof, se saa supertykkäyksen. Ei ole vielä tullut vastaan.

Mie ja  miun matkaseuralainen luetaan
Diana Wynne Jonesia. (Mitäs muutakaan?)
Vihdoinkin miulla on täällä ikioma kirja,
jonka voin rakastaa piloille!

• "Olen vuoristoystävällinen metallipää, jolla on havupuut havupuille ja suurille kiville. Kiivaan, käännynnä höyhenpalloihin, verkkoihin, katsomaan liikaa elokuvia, piirrän kasvoja, polkupyöriä ja minä ärsytän, jos näen, että ikääntyneet ihmiset heittävät jätettä maahan." (Kiitos tästäkin, Google translate.)

• Taannoin osui kolme swaippausta peräjälkeen: Kasper, Jesper ja Jonathan.

• Täällä on perjantai-iltaisin rullaluistelutapahtuma, jossa suuri joukko väkeä viilettää rullaluistimilla pitkin keskustan katuja, poliisiautosaattueessa. Tuli hieman epäuskoinen olo, kun pääsin todistamaan ilmiötä International housen ikkunoista.

• Miulla on tätä nykyä teemabiisi myös hampaiden harjaukselle. Ostin nimittäin hammasharjan, joka on merkiltään Dr Jones ja näin ollen sekä kaupassa että jokaisella hampaidenharjauskerralla päässä alkaa soimaan Aquaa.

Matkalipunleimausautomaatit metelöivät ikävästi, mikäli lippu ei ole validi. Tämä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun Rejsekortilla on liian vähän valuuttaa matkustamiseen. Tuo ääni on omiaan aiheuttamaan traumoja.

Dag 24 - Kuinka Marsu houkutellaan ulos mökistään

Tällä reissulla marsulla oli mukanaan
seuraa ja niin etevä olo, että osa päähän
kertyneestä ureasta pulppusi jo ulos.

Lähiaikoina seuraa toivon mukaan toinenkin päivitys, jotta saan jotenkin rajattua tätä asian määrää. (Olisipa asiasisältöä yhtä paljon!) Ensimmäisenä on kertomus siitä, miten pienet marsuoliot saadaan rohkaistua ulkoilemaan. Kuten Wikipedia tietää kertoa, marsut piilottelevat ja oleilevat mieluusti pienehköissä tiloissa. On kuitenkin huomattava, että:

Suurin osa marsuista pitää muutoksista ja haasteista ympäristössään, ja kiinnostuu tutkimaan uusia juttuja, kun siihen antaa mahdollisuuden. Sopiva tarkkailuasema keskellä arjen askareita ja hyörinää on parempi, kuin eläimen eristäminen suojaan tai nurkkaan. Mitä enemmän marsun asumuksen ympärillä ja tasossa tapahtuu asioita joista ei tarvitse välittää, sitä kesympi lemmikistä tulee.

Kööpenhaminassa on paljon uusia juttuja. Ne kuitenkin sijaitsevat verrattain kaukana, joten mökistä poistuminen esimerkiksi museoita koluamaan vaatii viitseliäisyyttä sekä puolesta tunnista tuntiin kestävää matkustusaikaa. Jälkimmäiseen miun on tosin turha vedota, sillä joukkoliikenne toimii täällä tähän astisen kokemukseni perusteella loistavasti – kunhan linja-auton eteen ei ilmesty betonimyllyä tietä tukkimaan –  ja kuukausikortilla saa hypätä kulkuvälineisiin miten mielii.

Sinne se lähti suureen maailmaan, ihan yksin!

Toki kannattaa ensin tarkistaa, että matka suuntautuu kortin merkitsemille alueille. Väärältä zonelta kiinni jääminen ilman matkustusoikeutta tietää noin sadan euron sakkoa. Meitä ohjeistettiinkin jo koulun introduction-viikolla, ettei maksun välttämisperusteeksi riitä ulkomaalaisen tietämättömyys. Oma matkakorttini oikeuttaa matkustelun neljällä eri zonella, joista kaksi ensimmäistä kattavat Kööpenhaminan koko ydinalueen. Sillä pärjää jo pitkälle. Ja jos ei pärjää, on meillä yhä myös Rejsekort, joka veloittaa matkasta sen pituuden perusteella.

Olen siis ollut laiska. Lisäksi kohdalle on osunut pari huonompaa päivää, jolloin mökistä poistuminen ei ole muuten vain kiinnostanut.

Itsenäisille, alistetuille ja stressaantuneille yksilöille täytyy antaa mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa muiden häiritsemättä.

...Ja löysi sieltä marjoja. En maistanut.

Se ei ole mitään uutta minulle ja on yleensä ohimenevää. Ajan lisäksi siihen auttaa myös sosiaalisuus ja normaaliin elämänrytmiin kiinni pääseminen. Laiskuuden voi voittaa helpommin. Esimerkiksi puhelimen laturin leviäminen saattaa aiheuttaa paineen lähteä suureen maailmaan uutta usb-kaapelia etsimään –  vaikka ilman lajitoverin seuraa. Se onnistuu aremmalta ja suuntavaistottomaltakin yksilöltä, kunhan sen antaa ensin tutustua rauhassa ympäristöönsä. Kolmen viikon täällä asumisen jälkeen reitti juna-asemalle löytyi minultakin jo vanhasta tottumuksesta ja karttaa vilkuilematta.

Tervetuloa Tanskaan! Musisointi on
lähijunissa kiellettyä, mutta alkoholia saa
 käyttää kohtuudella. Tähän asti ollaan
nähty junissa yksi kitaransoittaja ja
ainakin yksi rantojen nainen.

Pelkoa harhaan joutumisesta vähentää myös toimivien navigaatiovälineiden hallussapito. Se on itselleni olennaista. (Uskokaa kun sanon, että olen onnistunut aikoinaan eksymään jopa yhdensuuntaisella hiihtoladulla...) Viime viikolla sainkin viimein käyttööni paikallisen Prepaid-liittymän datapaketteineen. En enää ole vain avointen wlan-verkkojen varassa, mikä helpottaa elämää kummasti.

Nyt miulla on siis käytössä kaksi vanhaa ja hidasta puhelinta. Toisesta löytyvät olennaiset tiedot, puhelinnumerot ja kaikki muu monen vuoden käytön aikana siihen tarttunut data. Toinen taas takaa rajoittamattoman pääsyn internetin ihmemaailmaan karttapalveluineen. Yhdessä nämä kaksi saavat aikaan ehkä yhden toimivan puhelimen, joka kuluttaa virtaa nopeammin kuin neljä uudempaa puhelinta yhteensä. Silti: maailma, täältä minä tulen! Viimeistään huomenna…

Marsu on laumaeläin, mutta yksilö voi ikääntyessään valita itselleen erakon elämän. Näin voi tapahtua, mikäli lemmikki on kokenut elämänsä aikana nöyryytystä isompien ja vahvempien taholta, tai on jäänyt laumansa viimeiseksi tuntien pelkoa ja ahdistuneisuutta uusien tuttavuuksien seurassa. Erakkokäyttäytymistä ohjaavat viime kädessä negatiiviset kokemukset, ja riippuu paljon uusien tulokkaiden luonteesta ja rauhallisuudesta, näkeekö yksin jäänyt heissä mitään positiivista, ja vastaako se ystävällisin, aggressiivisin vai pelonsekaisin elkein. Marsun omistajalla on myös lusikkansa sopassa, sillä todella paljon voi vaikuttaa niihin tilanteisiin ja olosuhteisiin, missä marsut tutustuvat toisiinsa.

Pois siis erakkomaisuus ja muu mökkihöperöityminen! Meillä on Liisan kanssa samat kurssit ja asunto, joten menot tulee synkronoitua hyvin helposti. Minulla ei myöskään ole ollut tarvetta lähteä seikkailemaan yksin – ennen kuin lauantaina, kun vanha usb-kaapelini sanoi tosiaan elämänsä lopullisesti irti. Se oli taattua Tiger-laatua ja palveli minua jopa vuosia. Koska kaksi vanhaa puhelinta kuluttaa virtaa tuplasti verrattuna yhteen ikäloppuun romuun, suuntasin kohti uutta Flying Tiger Copenhagenia. Mitäpä muutakaan.

Pakarakuja :D Ollaan Liisan kanssa väitelty siitä, onko kuvassa
 naisen vai miehen takapuoli. Kommentoi alle oma mielipiteesi?

Liisa on toiminut miulle sekä kävelevänä sanakirjana että navigaattorina. Hän ohjeisti vielä ennen lähtöäni Tigerin löytyvän todennäköisesti helpoiten, kun lähden Nørreportin asemalta kohti Pakarakujaa. Aika hyvin muistettu! Istuin nimittäin tovin asemalla odottamassa, että uusi vanha puhelimeni heräisi eloon ja viitsisi näyttää miulle karttoja. Koska Tiger oli siinä vaiheessa auki enää vajaat kymmenen minuuttia, päätin ottaa jalat alleni kartan puutteesta huolimatta.

Nyt on kaapeli päivitetty paikallisiin väreihin. On se hieno!

Muistin Liisan neuvon, paikallistin tutut pakarat ja otin suuntiman niitä kohti. Pian pankkitilini olikin laturia, juustohöylää ja suklaapatukkaa köyhempi. Asuntomme keittiö on hyvin varustettu, mutta juustohöylää sieltä ei löytynyt. Mistähän se kertoo, että viinipullonavaajia täällä sen sijaan on kaksi..?

Siitä juustohöylästä ei tosin vielä ole ollut juurikaan iloa, sillä höylättäväksi tarkoitettu kuminainen juusto maistuu molemmista yököttävältä ja joutunee biojätteisiin. Ei olla edes kovinkaan nirsoja. Harvassa ovat myös ne juustot, joita miun ei tee mieli syödä.

Marsua tulisi ruokkia kuten pientä lasta, sillä lemmikki ei oikein osaa tehdä viisaita valintoja kaikesta tarjolla olevasta. Se mutustelee suurimman osan hereilläoloajastaan, ja popsii talteen ensiksi herkullisimmat aarteet eli tyypillisesti eniten energiaa sisältävän ravinnon kuten siemenet ja hedelmät. Mikäli ravintoa on tarjolla yllin kyllin, kääntyvät tottumukset helposti yksipuoliseen ja epäterveelliseen suuntaan. Marsu voi myös ahmia itsensä kipeäksi saadessaan suuren erä tuoreruokaa johon ei ole totuteltu etukäteen.

(Tämä ja muut sisennetyt lainaukset sivulta: http://personal.inet.fi/cool/djfunk/marsula.)

En myönnä mitään. Mielestäni suklaa on tosin mitä oivallisin energianlähde!

Muutama tanskalainen viiva:

• Prepaid-liittymien, 10 + 60, 15 + 100, 20 + 10 ja 200 + 60 (70 maat) on voimassa 30 päivä aktivaation, sitten raukeaa lörpöttelyn tiedot ja tekstiviestejä.

• Edes Prepaid-liittymiä tarjoavan yrityksen nettisivuja ei ole käännetty kattavasti englanniksi. En ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan käännösten tarvetta asuessani maassa, jossa ymmärrän paikallista kieltä. Kuten ylläoleva lainaus todistaa, onneksi on aina olemassa Google-kääntäjä…

• Tämä tekniikan ihmelapsi löysi läppäristään kameran, järkyttyi ja käytti Skypeä ensimmäistä kertaa tietokoneellaan.

• Hauislihaksensa voi saada kipeäksi luonnonkorkkista viinipulloa avaamalla. Liisa puolestaan sai rakkoja kämmeneensä sekä rutatut kynsilakkaukset. Harmi ettei saatu videota prosessista, kun toinen kiskoi korkkia irti ja toinen piteli pulloa paikoillaan – tai yritti, sillä mie raahauduin pullon perässä. Oli muuten aika tiukassa se korkki! Sellainen innostaa runoilemaan:

Eri pullo, vastaava korkki ja epäsiistimpi avaustulos.
Kerrankos sitä viiniä teesihdillä siivilöi.

Voimankäytöllä

aukesi viinipullo

Koettelemus

Korkki ei ole

vaarallista juotuna

ainakaan tänään

Dag 18 – Aika kuluu aikailemalla

Lennokasta menoa tuulitunnelissa.

Ei muuten käyty International Housessa viime viikolla, sillä laiskuus ja aamu-unisuus vetivät pidemmän korren. Päätettiin mennä sinne kuluvan viikon maanantaina. Ei menty taaskaan, mutta sen sijaan tein paikallisen myöhäännukkumisennätykseni. Olemme menossa sinne jälleen huomenna (mikä tekstin kirjoitusaikaan tarkoittaa keskiviikkoa) CPR-numeroita anomaan. Mikäli toiminta noudattelee pullan leipomista, tulemme olemaan huomenna hyvin voitokkaita. Olen luottavainen.

Korvapuustit löysivät nimittäin tiensä viimein uuniin asti. Edellisessä kirjoituksessa esittelemäni ensimmäinen yritys muistutti suolapitoisuutensa perusteella enemmän taikataikinaa kuin mitään syötäväksi kelpaavaa. Toinen leipomiskerta taas päättyi jo ennen kuin ehti alkaakaan: ostoslistalta unohtuneen hiivan puute vaikuttaa nimittäin yleensä myös jonkin verran taikinan kohoamisominaisuuksiin. Onneksi kolmas kerta sanoi toden, ja eilen saatiin uunituoreita (ja rumia) pullia. Kelpasi!

Nämä jopa kohosivat, ja hyviä tuli.

Tyylikäs patsas sairaalavaelluksen varrelta.
Kuvakulmahan on silkka vahinko!

Olisin tosin kaivannut sitä CPR-numeroa jo viime viikon torstaina. Kyllästyin silloin tähän flunssaan – josta ei tiennyt onko se tulossa, menossa, jäämässä vai kenties lintu, kala tai alkava keuhkokuume – ja kävin testaamassa tanskalaisen terveydenhuoltotason. Se muistuttaa kovasti suomalaista vastinettaan. Olimme jälleen kerran melko myöhään liikkeellä, joten minut käännytettiin pois matkavakuutuksen ohjeistamasta sairaalasta. (24/7 wtf?) Onneksi ystävällinen hoitaja antoi luurin kouraani kehottaen selittämään asiani uudestaan puhelimeen. Takellellen sain sovittua lääkäriajan reilun tunnin päähän kolmen kilometrin päässä olevaan toiseen sairaalaan, jonka nimi oli jopa tanskankieliseksi nimeksi harvinaisen vaikea.

Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieleni kieltäytyä kauniisti ja sanoa tulevani mieluummin uudestaan jotakuinkin ei-koskaan –  mutta joka leikkiin ryhtyy, saa myös pelata sen loppuun. Tyypillisenä suomalaisena en kehdannut enää kieltäytyä, etenkään kun sekin olisi pitänyt tehdä englanniksi. Eipä siis muuta kuin navigoimaan tiemme seuraavaan sairaalaan jatkuvassa vesisateessa. Liisa toimi matkaoppaana, ja näiden kosteiden olosuhteiden ja päämäärätietoisen haahuilun vallitessa molempia otti kauniisti sanottuna aivoon. :D

Liisa harvinaisen iloisena. :D

Seuraavan sairaalan päivystyksessä selvisi, ettei minua vaivaa mikään, mille lääketiede voisi tehdä jotain. Toisaalta oli huojentavaa tietää tulehdusarvojen (ja keuhkojen) olevan oireista huolimatta kunnossa. Silti kunnon vaatimattomana suomalaisena miulla oli tunne, että anteeksi kun olen täällä viemässä aikaanne… Nyt tietoni löytyvät jostakin tanskalaisesta sairaalasta ja odotan mielenkiinnolla, tuleeko Suomen osoitteeseen jokin pikavoitto käynnistä.

Tämän reippaan reissun jälkeen käytiin illastamassa ”modern mediterranean cuisine” Riz Razissa. Liisa oli syönyt siellä kertaalleen jo opiskelujen introduction-viikolla. Minulta se illallinen jäi tosiaan flunssan takia välistä. Tauti oli uskollisena seuralaisena tälläkin kertaa, mutta nyt se ei estänyt minua nauttimasta paikan harvinaisen hyvästä kasvisruokabuffetista ja vieläpä edulliseen hintaan! Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan suosittelen vilpittömästi ravintolaa. Harvoin nimittäin törmää buffet-pöytiin, joiden jokainen ruokalaji on hyvää. (Mie nyt törmäilen pöytiin muutenkin, mutta tähän törmääminen oli peräti kannattavaa.)

Kasvisbuffet, osa 1.
Tuolta ei kannata ottaa juoksuruokia, sillä noiden annosten jälkeen ei kipitetä kovin kovaa.

Aterian jälkeen vierittiin lähistöllä sijaitsevaan Voodoo Loungeen. Vuokraisäntien tytär eli ”sisko” suositteli meille paikkaa jo toisena Tanskan päivänämme. Kuulemma kyseessä on kiva rokkibaari, ja sellaiseksi se myös osoittautui. Pieni paikka, hyvää musiikkia ja sen näköisiä ihmisiä, että myös henkisellä tasolla joukkoon sulautuminen lienee helppoa. Olutkaan ei ollut kovin kallista.

Ei näkymättömiä appelsiineja tässä kuvassa.

Perjantaina oli vaihteeksi koulupäivä. Mentiin suoraan tuntien jälkeen opiskelijakahvila Humleniin, ja siellähän se loppuilta sitten vierähti. Tällä kertaa pääsin itsekin kokeilemaan beer pongia. Ensimmäinen heitto osui juuri sinne minne pitikin, seuraavat eivät enää löytäneet kohdettaan ja lopulta hävittiin koko peli. Norjalaisen vaihtaritoverimme ajatuksesta otettiin myös hienostuneita kuvia itsestämme. Siis photoshoot mentaliteetilla ”just overdo it”, koska se näyttää lopulta kuitenkin paremmalta kuin peruspönötyskuvat. Kyllä oli monia näkymättömiä appelsiineja ja mielikuvitusvoileipiä kuvissa, sekä ilmeitä muun muassa teemalla ”the reaction to unwanted dick pics”. Hauska ilta oli se.

Tämä taisi olla joku kaksintaisteluilme?

Sitä on näemmä otettu kuvia pistorasioista Humlenin wc-tilassa. Mutta kun se on söpö!

Frilandsmuseet ja meitä suosinut hieno ilma.

Sunnuntaina seuranamme oli saksalainen vaihtariystävä ja suuntana ulkoilmamuseo, Frilandsmuseet. Sieltä löytyi paljon hienoja vanhoja rakennuksia, monta vuohta, pari tuulimyllyä ja sympaattinen sika. Seura oli mainiota (siis muutkin kuin ne vuohet ja sika) ja päivä hyvä – ja pitkä. Kotona nautittiin Liisan kanssa vielä punaviintä ja puhuttiin paljon. Oma päiväni päättyi vasta, kun normaalit ihmiset jo aloittelivat omaansa… Joten ei sitten menty maanantainakaan International Houseen. Ehkä huomenna päästään sinne asti. Ainakaan talosta ei löydy enää viinin kaltaisia häiriötekijöitä.

Ohessa kavalkadi kuvia ulkoilmamuseosta, vanhoista rakennuksista ja hassuista otuksista:

Vanha sepän paja.

En tiedä saiko kuvan vuohi vaeltaa vapaana, mutta ilmiselvästi hän ei piitannut siitä.

Kauniita yksityiskohtia.

Söpö!

Tässä seinässä riittäisi tuijoteltavaa pidemmäksikin ajaksi.

Jonkun röyhkeän rikkaan perheen entisaikainen asumus.

Lisää yksityiskohtia.

Söpöjä? Tuo harmaa oli miun suosikki.

Hevoset ajelulla.

Huomioita:

Kaulimen voi helposti korvata muilla taloudesta löytyvillä esineillä.

• Yhden kokemuksen perusteella Tanskassa on toimiva terveydenhuolto, jossa työskentelee pääosin ihanan empaattisia ammattilaisia. Suomen lailla sinnekään ei tosin päivystysaikaan kaivata flunssapotilaita.

• Lanttua ei löydy mistään.

Kasvaako täällä misteliä?

• Otan yleensä suurena kohteliaisuutena, mikäli miulta kysytään henkilötodistus baariin mennessä. Kun opiskelijakuppilaan astuessa halutaan jo toistamiseen katsoa miun opiskelijakorttia, jään väkisin miettimään onko asian hyvyysaste ko. tilanteessa käänteinen.

• Tanskalaisen kurssikaverin mukaan marraskuu on täälläkin pimeä, vetinen ja synkkä. Kukaan ei kuulemma pidä siitä. Myös pikkujoulujen vastinetta juhlitaan ennen joulua, ja se on aikaa jolloin tapahtuu eniten kolareja ja pettämistä. Tervetuloa Suomeen?!

UCC:n seinäkoriste.

• "Mie tuun menemään vararikkoon! Voi että oon onnellinen, nyt vähän itkettää." - Liisa maistaessaan mainiota olutta. Olisinpa saanut reaktion videolle. 

• ...Oli muuten hyvää olutta se!

• Elokuun alussa Tanskassa astui voimaan laki, joka kieltää kasvojen peittämisen julkisilla paikoilla. Kasvojaan ei siis saa verhota huivilla, tekoparralla tai naamiolla. Mikäli ymmärsin Didactics of dialogue and reconciliation -kurssin tunneilla englantini oikein, ensimmäinen kiellon rikkoja oli krokotiiliasuun pukeutunut henkilö. (Lakia ilmeisesti täsmennettiin ja Ylen mukaan kasvot saakin peittää poikkeustapauksissa. Voi toki olla, että ymmärsin myös väärin ja kyse oli hypoteettisesta tapauksesta. Joka tapauksessa lain voimaantulo on aiheuttanut mielenosoituksia sääntöä vastaan.)

Color coordinated. How about some gender roles?
(Ja siis kyseessähän on miun ja vaihtarikaverin vermeet.
Tietääkseni olemme molemmat naisia.)

• Viime yönä näin unta, jossa jäin putoavan lentokoneen alle. Ihmeen kaupalla selvisin siitä vahingoittumattomana. Mitähän muita hauskoja lentämiseen liittyviä unia on vielä luvassa?

• EDIT: Nyt on se huominen, josta alussa kirjoitin. Arvatkaapa, olenko International Housessa? En siis taaskaan herännyt ajoissa, ja toisen huoneen suljetusta ovesta päätellen sama koskee Liisaa. Ehtiihän sitä, edelleen.

Invisible oranges all over the place!