Dag 38 – Lopuissa on alun siemen?

Kaatuu ne valtamerilaivatkin. Näin kertoi eräs luokkakaveri äitinsä kommentoineen, kun hän oli nuorena eronnut poikaystävästään. Erot eivät ole koskaan helppoja, eikä etenkään silloin, kun asian käsittelemistä edesauttavaa elämänkokemusta ei ole vielä ehtinyt kertyä. Yllättäen tämä ystäväni ei ollut suhtautunut kommenttiin kovin ilahtuneesti.

Ennen kuin lähdin tänne vaihtoon, olin eniten huolissani siitä, miten käy verrattain tuoreelle parisuhteelleni. Asioita ei pitäisi huolehtia ennakkoon, koska se ei auta mitään. Ei se auttanut tälläkään kertaa. Täällä Tanskassa olon myötä ennakkoon tiedossani ollut perustavanlaatuinen eroavaisuus meidän kahden välillä konkretisoitui. Ja se oli jotakin, minkä kanssa en pystynytkään elämään.

Ilmankosteus jotain 100%

Ihmiset ovat erilaisia. Niitä erilaisia piirteitä ei voi arvottaa, ne vain ovat. Ongelmia syntyy vasta silloin, kun koettaa sovittaa yhteen erilaisuuksia. Joskus se onnistuu, toisinaan ei. Nyt se ei minulta onnistunut, joten oma valtamerilaivani karahti kiville ja upposi. Aika näyttää, saako sitä nostettua pintaan myöhemmin ja onko se enää merikelpoinen. Tärkeintä on kuitenkin pitää oma pää pinnalla: vain silloin voi tarvittaessa auttaa muitakin polskimaan ja olemaan hukkumatta.

Olen kiitollinen Liisalle ja muille läheisille ystävilleni. He ovat jaksaneet kuunnella vuodatustani ja toimia minulle olkapäänä, henkisenä ja/tai fyysisenä. Muistan kesällä ennakoineeni jonkin tällaisen mahdollisuutta ja naureskelleeni, että onneksi matkustan koulutetun ja vaitiolovelvollisen tukihenkilön kanssa. Ainakin minulla olisi sitten olkapää, jota vasten itkeä. En vain osannut kuvitella sen todella tapahtuvan.

Halusin kirjoittaa tänne myös tällaisesta yksityisasiasta, sillä se on iso osa elämääni ja vaikuttaa tällä hetkellä vahvasti täällä olemiseeni. Olen myös valinnut avoimuuden tien. Nyt olo on kevyempi kuin vähään aikaan, vaikka tällaiset asiat eivät tosiaankaan ole koskaan helppoja. Murheellisena siteeraan erästä itseäni viisaampaa sanojen valitsijaa: "Kiitän, sillä saamastaan on kiitollinen, kun lähtee palaamatta."

Minä kuitenkin palaan vielä.

(Ennen sitä miun tosin täytyy lukea muun muassa 30+ sivua konfliktien ratkaisuista ja niiden sovittelusta – elämä on usein aika ironista – huomiseksi. Ohessa on myös muutama arkistoon kertynyt kuva. Olen ollut tunnollinen turisti ja ottanut täällä häpeilemättä ja häpeilemättömän paljon valokuvia.)