keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Dag 18 – Aika kuluu aikailemalla

Lennokasta menoa tuulitunnelissa.
Ei muuten käyty International Housessa viime viikolla, sillä laiskuus ja aamu-unisuus vetivät pidemmän korren. Päätettiin mennä sinne kuluvan viikon maanantaina. Ei menty taaskaan, mutta sen sijaan tein paikallisen myöhäännukkumisennätykseni. Olemme menossa sinne jälleen huomenna (mikä tekstin kirjoitusaikaan tarkoittaa keskiviikkoa) CPR-numeroita anomaan. Mikäli toiminta noudattelee pullan leipomista, tulemme olemaan huomenna hyvin voitokkaita. Olen luottavainen.

Korvapuustit löysivät nimittäin tiensä viimein uuniin asti. Edellisessä kirjoituksessa esittelemäni ensimmäinen yritys muistutti suolapitoisuutensa perusteella enemmän taikataikinaa kuin mitään syötäväksi kelpaavaa. Toinen leipomiskerta taas päättyi jo ennen kuin ehti alkaakaan: ostoslistalta unohtuneen hiivan puute vaikuttaa nimittäin yleensä myös jonkin verran taikinan kohoamisominaisuuksiin. Onneksi kolmas kerta sanoi toden, ja eilen saatiin uunituoreita (ja rumia) pullia. Kelpasi!
Nämä jopa kohosivat, ja hyviä tuli.

Tyylikäs patsas sairaalavaelluksen varrelta.
Kuvakulmahan on silkka vahinko!
Olisin tosin kaivannut sitä CPR-numeroa jo viime viikon torstaina. Kyllästyin silloin tähän flunssaan – josta ei tiennyt onko se tulossa, menossa, jäämässä vai kenties lintu, kala tai alkava keuhkokuume – ja kävin testaamassa tanskalaisen terveydenhuoltotason. Se muistuttaa kovasti suomalaista vastinettaan. Olimme jälleen kerran melko myöhään liikkeellä, joten minut käännytettiin pois matkavakuutuksen ohjeistamasta sairaalasta. (24/7 wtf?) Onneksi ystävällinen hoitaja antoi luurin kouraani kehottaen selittämään asiani uudestaan puhelimeen. Takellellen sain sovittua lääkäriajan reilun tunnin päähän kolmen kilometrin päässä olevaan toiseen sairaalaan, jonka nimi oli jopa tanskankieliseksi nimeksi harvinaisen vaikea.

Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieleni kieltäytyä kauniisti ja sanoa tulevani mieluummin uudestaan jotakuinkin ei-koskaan –  mutta joka leikkiin ryhtyy, saa myös pelata sen loppuun. Tyypillisenä suomalaisena en kehdannut enää kieltäytyä, etenkään kun sekin olisi pitänyt tehdä englanniksi. Eipä siis muuta kuin navigoimaan tiemme seuraavaan sairaalaan jatkuvassa vesisateessa. Liisa toimi matkaoppaana, ja näiden kosteiden olosuhteiden ja päämäärätietoisen haahuilun vallitessa molempia otti kauniisti sanottuna aivoon. :D

Liisa harvinaisen iloisena. :D
Seuraavan sairaalan päivystyksessä selvisi, ettei minua vaivaa mikään, mille lääketiede voisi tehdä jotain. Toisaalta oli huojentavaa tietää tulehdusarvojen (ja keuhkojen) olevan oireista huolimatta kunnossa. Silti kunnon vaatimattomana suomalaisena miulla oli tunne, että anteeksi kun olen täällä viemässä aikaanne… Nyt tietoni löytyvät jostakin tanskalaisesta sairaalasta ja odotan mielenkiinnolla, tuleeko Suomen osoitteeseen jokin pikavoitto käynnistä.

Tämän reippaan reissun jälkeen käytiin illastamassa ”modern mediterranean cuisine” Riz Razissa. Liisa oli syönyt siellä kertaalleen jo opiskelujen introduction-viikolla. Minulta se illallinen jäi tosiaan flunssan takia välistä. Tauti oli uskollisena seuralaisena tälläkin kertaa, mutta nyt se ei estänyt minua nauttimasta paikan harvinaisen hyvästä kasvisruokabuffetista ja vieläpä edulliseen hintaan! Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan suosittelen vilpittömästi ravintolaa. Harvoin nimittäin törmää buffet-pöytiin, joiden jokainen ruokalaji on hyvää. (Mie nyt törmäilen pöytiin muutenkin, mutta tähän törmääminen oli peräti kannattavaa.)
Kasvisbuffet, osa 1.
Tuolta ei kannata ottaa juoksuruokia, sillä noiden annosten jälkeen ei kipitetä kovin kovaa.
Aterian jälkeen vierittiin lähistöllä sijaitsevaan Voodoo Loungeen. Vuokraisäntien tytär eli ”sisko” suositteli meille paikkaa jo toisena Tanskan päivänämme. Kuulemma kyseessä on kiva rokkibaari, ja sellaiseksi se myös osoittautui. Pieni paikka, hyvää musiikkia ja sen näköisiä ihmisiä, että myös henkisellä tasolla joukkoon sulautuminen lienee helppoa. Olutkaan ei ollut kovin kallista.
Ei näkymättömiä appelsiineja tässä kuvassa.

Perjantaina oli vaihteeksi koulupäivä. Mentiin suoraan tuntien jälkeen opiskelijakahvila Humleniin, ja siellähän se loppuilta sitten vierähti. Tällä kertaa pääsin itsekin kokeilemaan beer pongia. Ensimmäinen heitto osui juuri sinne minne pitikin, seuraavat eivät enää löytäneet kohdettaan ja lopulta hävittiin koko peli. Norjalaisen vaihtaritoverimme ajatuksesta otettiin myös hienostuneita kuvia itsestämme. Siis photoshoot mentaliteetilla ”just overdo it”, koska se näyttää lopulta kuitenkin paremmalta kuin peruspönötyskuvat. Kyllä oli monia näkymättömiä appelsiineja ja mielikuvitusvoileipiä kuvissa, sekä ilmeitä muun muassa teemalla ”the reaction to unwanted dick pics”. Hauska ilta oli se.
Tämä taisi olla joku kaksintaisteluilme?
Sitä on näemmä otettu kuvia pistorasioista Humlenin wc-tilassa. Mutta kun se on söpö!
Frilandsmuseet ja meitä suosinut hieno ilma.
Sunnuntaina seuranamme oli saksalainen vaihtariystävä ja suuntana ulkoilmamuseo, Frilandsmuseet. Sieltä löytyi paljon hienoja vanhoja rakennuksia, monta vuohta, pari tuulimyllyä ja sympaattinen sika. Seura oli mainiota (siis muutkin kuin ne vuohet ja sika) ja päivä hyvä – ja pitkä. Kotona nautittiin Liisan kanssa vielä punaviintä ja puhuttiin paljon. Oma päiväni päättyi vasta, kun normaalit ihmiset jo aloittelivat omaansa… Joten ei sitten menty maanantainakaan International Houseen. Ehkä huomenna päästään sinne asti. Ainakaan talosta ei löydy enää viinin kaltaisia häiriötekijöitä.

Ohessa kavalkadi kuvia ulkoilmamuseosta, vanhoista rakennuksista ja hassuista otuksista:


Vanha sepän paja.



En tiedä saiko kuvan vuohi vaeltaa vapaana, mutta ilmiselvästi hän ei piitannut siitä.
Kauniita yksityiskohtia.
Söpö!

Tässä seinässä riittäisi tuijoteltavaa pidemmäksikin ajaksi.

Jonkun röyhkeän rikkaan perheen entisaikainen asumus.

Lisää yksityiskohtia.
Söpöjä? Tuo harmaa oli miun suosikki.


Hevoset ajelulla.

Huomioita:
    Kaulimen voi helposti korvata muilla taloudesta löytyvillä esineillä.
  • Yhden kokemuksen perusteella Tanskassa on toimiva terveydenhuolto, jossa työskentelee pääosin ihanan empaattisia ammattilaisia. Suomen lailla sinnekään ei tosin päivystysaikaan kaivata flunssapotilaita.
  • Lanttua ei löydy mistään.
Kasvaako täällä misteliä?
  • Otan yleensä suurena kohteliaisuutena, mikäli miulta kysytään henkilötodistus baariin mennessä. Kun opiskelijakuppilaan astuessa halutaan jo toistamiseen katsoa miun opiskelijakorttia, jään väkisin miettimään onko asian hyvyysaste ko. tilanteessa käänteinen.
  • Tanskalaisen kurssikaverin mukaan marraskuu on täälläkin pimeä, vetinen ja synkkä. Kukaan ei kuulemma pidä siitä. Myös pikkujoulujen vastinetta juhlitaan ennen joulua, ja se on aikaa jolloin tapahtuu eniten kolareja ja pettämistä. Tervetuloa Suomeen?!
UCC:n seinäkoriste.
  • "Mie tuun menemään vararikkoon! Voi että oon onnellinen, nyt vähän itkettää." - Liisa maistaessaan mainiota olutta. Olisinpa saanut reaktion videolle. 
  • ...Oli muuten hyvää olutta se!
  • Elokuun alussa Tanskassa astui voimaan laki, joka kieltää kasvojen peittämisen julkisilla paikoilla. Kasvojaan ei siis saa verhota huivilla, tekoparralla tai naamiolla. Mikäli ymmärsin Didactics of dialogue and reconciliation -kurssin tunneilla englantini oikein, ensimmäinen kiellon rikkoja oli krokotiiliasuun pukeutunut henkilö. (Lakia ilmeisesti täsmennettiin ja Ylen mukaan kasvot saakin peittää poikkeustapauksissa. Voi toki olla, että ymmärsin myös väärin ja kyse oli hypoteettisesta tapauksesta. Joka tapauksessa lain voimaantulo on aiheuttanut mielenosoituksia sääntöä vastaan.)
Color coordinated. How about some gender roles?
(Ja siis kyseessähän on miun ja vaihtarikaverin vermeet.
Tietääkseni olemme molemmat naisia.)
  • Viime yönä näin unta, jossa jäin putoavan lentokoneen alle. Ihmeen kaupalla selvisin siitä vahingoittumattomana. Mitähän muita hauskoja lentämiseen liittyviä unia on vielä luvassa?
  • EDIT: Nyt on se huominen, josta alussa kirjoitin. Arvatkaapa, olenko International Housessa? En siis taaskaan herännyt ajoissa, ja toisen huoneen suljetusta ovesta päätellen sama koskee Liisaa. Ehtiihän sitä, edelleen.
    Invisible oranges all over the place!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti