Dag 69 – Long time, no see!

Tanskaan on tullut jo syys.

On muuten kulunut törkeän pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Taisin tunkea kuvainnollisen suuni niin täyteen perunaa, ettei itseni ilmaisu onnistunut enää edes tanskalaisittain äännehtimällä (eli jättämällä mielellään noin 60% kirjoitetun kielen konsonanteista pois.) Ja ei pidä ymmärtää tätä väärin, tanska on hauska kieli. Olosuhteisiin nähden hiljaiselo on ollut myös ymmärrettävää, sillä kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Moni asia meni kirjoittamisen edelle. Olen silti edelleen hengissä ja voin hyvin.

Neuleterapiaa. Toinen sukka on tätä nykyä valmis,
toinen alkutekijöissään. Btw. nimesin langan
värinsä perusteella "yksisarvisen oksennukseksi".

Aiemmassa postauksessa keräilin palasia itsestäni ja parisuhteesta. Sen jälkeen pääsin pirstomaan niitä vähän lisää – ja jälleen kerran kasaamaan paloista jotakin ehjää. Sitten kuva taas säröili ja jälleen kerran korjattiin. En voi tietää, mitä siitä lopulta muodostuu. Eihän kukaan tiedä mitä tuleva tuo tullessaan? Tällaisen tuhannen palan palapelin ja tunteiden vuoristoradan kanssa elämä pysyy ainakin mielenkiintoisena, joskin kuukausi sitten se vei aika paljon miun muusta kapasiteetista.

Täällä ollessani olen ehtinyt olemaan hieman höveli monellakin elämän osa-alueella, kuten Liisa voisi asian ilmaista. Siihen kuuluu muun muassa Christianiassa ilakointia uudessa seurassa, usein hieman heikonlaista valmistautumista oppitunneille (miun pitäisi varmaan parhaillaankin olla lukemassa artikkeleita, joita on perjantain tunteja varten kuulemma noin kuudenkymmenen sivun edestä), ihmisten tapaamista – kyseenalaisella kielitaidolla ja jopa ihan itsekseni – ei aina ihan-niin-harkittua rahankäyttöä ja / kuten esimerkiksi vahingossa tapahtunutta viinin ostamista ruokakaupasta. Ja myöhään nukkumista, mutta siinä tiesin jo ennestään olevani erinomaisen etevä.

Nättejä asioita ulkomaailmasta.

Pidän tästä eräänlaisesta huolettomuudesta, sillä liian kauan olen huolehtinut kaikesta. Ei sillä ettenkö tekisi sitä edelleen, mutta en halua antaa sen estää itseäni tekemästä haluamiani asioita ja nauttimasta elämästä. Olen tosin tehnyt myös tässä kuukauden aikana opinnäytetyötä kaiken muun ohella. Se käsitti kirjojen ja artikkelien lukemista kahdella kielellä, vähän lisää lukemista ja melko lailla myös itse kirjoittamista. Loputon suo, niin sanoakseni – ja olen sanonutkin aika monta kertaa. (Ilmaus siitä laimeammasta päästä!) Eli ei tässä olla suinkaan ihan vastuuttomia oltu.

 Mitähän merirosvoa hän esittää?

Vaihteeksi terveelliset eväät kirjoittamista vauhdittamaan.

Yhdessä parini kanssa saimme opparin vastikään lähes valmiiksi. Nähdäkseni työstä puuttuu enää viimeiset muutokset ja loputon hienosäätö. Toivottavasti siihen ei tarvita pajavasaraa ja kilometriä hiekkapaperia... Deadlineen on aikaa lähes kaksi viikkoa. Jo oli aikakin, koska on tässä tätä suota kahlattu jo vuoden verran. Huojentaa.

Miehen tuoksu, valitettavasti tyhjä. Tähän erään menopaikan lattialta ja sittemmin miun laukusta löytyneeseen hajusteeseen liittyy jonkinlainen tarinan opetus: älä yritä hukuttaa murheita, ne nimittäin kelluvat. (Olisi nyt tullut edes se tuoksu mukana!)

Välillä täällä on kummallinen sää. On aurinkoa, hullua tuulta,
sadetta ja kunnon raekuuro. Mahdollisesti saman tunnin aikana.

Viime viikolla meillä ei ollut fall breakin vuoksi tunteja (lomalomaloma!), joten vaihtareilla oli oivallinen tilaisuus reissata kuka minnekin. Yllättävän moni kävi Suomessa (Liisa oli yksi heistä :D), toiset muualla Euroopassa ja jotkut pysyttelivät täällä. Kuten mie, sillä luonani vieraili kaksi läheistä ihmistä peräjälkeen. Kymmenestä vapaapäivästä olin lopulta itsekseni vain yhden kokonaisen päivän verran. Käytin senkin vapaan ajan tiiviisti oppariin perehtymiseen ja siivoamiseen. Kovin oli hauskaa se. Loppuosa lomasta kului ystävän kanssa Kööpenhaminaa kierrellen ja öisin opparia kirjoittaen. Urakka alkoi painaa pahasti päälle ja yöt olivat ainoita hetkiä, jolloin ehdin keskittyä siihenkin. En ole siis paljoa unilla viime aikoina juhlinut, mutta ainakin tuli valmista jälkeä muustakin kuin miusta.

Saatiin satoa: vuokravanhemmat tarjosivat
meille puutarhansa antimia. Oli muuten hyviä.

Teemaan sopivasti ideoin eräänä tällaisena opparinkirjoitusyönä Sunrise Avenuen lyriikat uusiksi (kiitos Singstar, että osaan ne lähes ulkoa):

"Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who doesn't need me
And stay right by my side"

Miun on vähän vaikea hahmottaa, mitä kaikkea muuta tässä kuukauden sisällä on tapahtunut. Sitä nimittäin on aika paljon, ja pääni muistuttaa sen (ja opinnäytetyön hyi yök!) vuoksi parhaillaan melko lailla Haminan kaupunkia. Että tuota, mikä päivä nyt on, milloin oli eilen ja kuka mie oon? Taidan tarvita toisen fall breakin ihan vain ensimmäisestä selviämiseen.

Old habits die hard :) Artikkelien lukemisen
lomassa oli hyvä lakkailla kynsiä. Motivoinnin
keinot ovat monet.

Paikallisten opiskelujen osalta olen muun muassa päässyt pitämään presentaatiota muulle luokalle. Se oli harvinaisen hauskaa, koska jännitän julkista puhumista suomeksikin. (Alan myös näemmä kehittää anglismeja järkevän suomen kielen käytön sijaan.) Toisaalta omien rajojen ylittäminen ja itsensä haastaminen on avartavaa. Siksihän täällä sitä paitsi ollaan.

Mitähän muuta. Ollaan Liisan kanssa käyty pelailemassa Bastard Caféssa useampana maanantaina, ja se on ollut harvinaisen hauskaa toimintaa. Suomen vieraiden kanssa kävin muun muassa Kulturnattenissa, Tivolissa ja vähän turhan monta kertaa ulkona syömässä. Budjettini ei kiitä. Lisäksi löysin paikalliset kirpputorit, ja se oli sitten menoa se. Budjetin lisäksi matkalaukkuni tai paluulennon matkatavaroiden painorajat eivät tule kiittämään miuta myöskään. Mutta ah, en jaksa huolehtia. Höveliys takaisin!

Azul on mukavan strateginen peli, joka on nopea oppia.

Pahoittelen tätä maratonpostausta. Tuntuu, että sanon paljon, mutta hyvin vähän. Lisäksi oppari on jäänyt sen verran päälle, että olen kirjannut tätä blogia varten oleviin muistiinpanoihini ranskalaisilla viivoilla peräjälkeen sekä fall breakin että syystauon. Olen siis harvinaisen hyvä myös toistamaan asioita. Pahoitteluni tästä oppariparilleni, joka lisäsi meidän opinnäytetyötiedostoon melko monta sivuhuomautusta kirjoittamaani tekstiin siitä, että eikös tää asia tullut jo… Ja mikäli AMK:n opinnäytetöissä voisi osoittaa kiitokset jollekin, voisin kiittää muun muassa olutta, punaviiniä ja viskiä. Kohtuudella. Ei pidä sentään liikaa kiitellä.

Uusia kavereita :)

Muutama huomio kuukauden varrelta:

• 25.9. päivällä oli Kööpenhaminassa pituutta 12h 1min, Lappeenrannassa tasan 12h. Sitä ennenhän järjestys oli toisinpäin. 

• Nyt päivän pituus on täällä 9h 45min, kotipuolessa taas 9h 12min. Ähäkutti.

Tarroja :D Tosin miulla oli alun perinkin tarkoituksena löytää hurmaavan
pinkkiin (en tiedä mikä miuhun on mennyt) kalenteriini jotain
mahdollisimman ällösöpöjä tarroja. Mieluiten yksisarvisia. Success!

• Poltan täällä melkoisen paljon kynttilöitä. (Hygge!) Kun edellisen kirjoituksen tienoilla miulla ei mennyt niin vahvasti kuin olisi suotavaa ja kaikki tuntui olevan vaakalaudalla, käytin selviytymiskeinona kynttilöiden ja tarrojen ostelua. Sillä mikä voisikaan olla mukavampaa kuin polttaa kynttilöitä ja liimata tarroja kaikkialle, mihin käsi vain yltää? 

• Ennen kuin tilanne helpotti, kerkesin jo suunnitella mustan messun perustamista. Silloisella mustien kynttilöiden haalimistahdilla sellaista ei olisi tarvinnut kauaa odotella. Koskaan en ole dramaattinen ollut.

Olipa kerran vaihto-oppilas, joka sai ulkomailla ollessaan
enemmän postia kerralla kuin koskaan aiemmin elämässään.
Tanska muisti miuta muun muassa elinluovutuskortilla.

Kastellet näin syksymmällä.

• Eräänä päivänä noin parisen viikkoa sitten täältä asunnosta löytyi useampi leppäkerttu, vaikkei ovia oltu käsittääkseni edes pidetty auki.

• Löysin taannoin ruokakaupasta viskiä viikonlopun kunniaksi tarjouksesta. Innostuin taas haikuilemaan:

Lähikaupassa

viskiä tarjouksessa

Hieno maa tämä

• Liisan mielestä se maistui kuolemalta, vaikka sen piti erään internet-arvion mukaan olla ”easy to drink”. Mitä tästä voimme päätellä?

• Joitakin viikkoja sitten olimme Liisan kanssa iltaa viettelemässä, kun kaveri vinkkasi, että paikallisessa irkkupubissa on kotopuolesta tuttu Ben Fisher esiintymässä. Sinnehän myökin tiedon perusteella suunnattiin. Artisti tiesi kertoa, että keikkaa oli seuraamassa useampi muukin suomalainen (ja samasta kaupungista vieläpä). Siinä sitten juteltiin kahden muun suomalaisen kanssa, ja kuten pienemmille kaupungeille on ominaista, alkoi erilaisia yhteyksiä löytymään. Small world.

Löytöjä kaupasta.

• Lisää haikuja:

Viskin voimalla

luen artikkeleja

hit(to)on koulutyöt

Miksei aikuisille löydy tällaisia saappaita? Melkein mahtui jalkaan.

• "Antakaa motivaatiota! Rakkauttakin voisin huolia." (Motivaatio on välillä tästä talosta hukassa, kuten saattaa huomata.)

• Valmissalaateissa on yleensä vakiona kaksi kirsikkatomaattia, sikäli kuin kirsikkatomaatit ylipäätään löytyvät salaatista. Lamasalaateissa niitä oli vain yksi.

Tuorein auringonlasku eilisillalta.

• Viinitkään eivät aina ole hyviä. Olen erityisen erikoistunut valitsemaan kaupasta huonoja viinejä, ja kun erään kerran mietin että pitäiskö viinin antaa hengittää hetki ennen sen nauttimista: "Ai et sais hengittää siihen asti et haihtuu koko paska?"

• Olen huomannut, että täältä huushollista voi loppua kuuma vesi. Ikävä kyllä huomasin sen ollessani suihkussa.

...ja tuorein koulutyö. Ilmankos olen sanonut, että opiskelu
Tanskassa on hämmentävän samankaltaista kuin Suomessa.
(Enkä taaskaan saanut syödä väriliituja, mikä oli aika julmaa.)

• Kun opparia tekee liian pitkään, alkaa rustata sinne mitä sattuu: "piti kirjoittaa kokemus, kirjoitin komeus. Mitähän lienee mielessä?"

Kirpparilöytö. Kuulemma tämä on mainio
lapsisäilö :D Ehkä on ihan hyvä, etten ole
suuntaamassa lastentarhanopettajaksi.

• Etsittiin (ja löydettiin) täällä vierailleen ystävän kanssa tosiaan kirppareita. Eräs nettisivusto kertoi kotoisasta SPR:n Kontin vastineesta seuraavaa: "Don’t expect to find super glamourous dresses and designer pieces here though." Löysin sieltä muun muassa pikkumustan, jonka voisin hyvin asetella tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Lisäksi mukaan tarttui kiva ja melko käyttämättömän näköinen villakangastakki (tosin harmillisen ohut tätä syksyä ja parhaillaankin ulkona riehuvaa tuulta ajatellen). Google osasi jälkeenpäin kertoa vaatteen merkistä, että se on Gwen Stefanin perustama – ja että täsmälleen samasta takista pyydetään parhaillaan jossakin päin internetsiä 50 $. (Mie maksoin siitä 50 kruunua, mikä tekee vähän alle 7€.) Eikä siinä vielä kaikki: on se takki näemmä muillekin kelvannut, ja housujen ja kenkien kanssa täsmälleen samanlaisena yhdistelmänä kuin miulla sattui olemaan tuolloin. Ei huono. Toivottavasti tämä henkselien pauke kuuluu sinne asti. :D

• Olen aika lailla rakastunut tähän kaupunkiin. Ehkä se on vielä tätä kuherruskuukautta, mutta voisin kuvitella asuvani täällä pysyvästi. Paha vain, etten osaa kieltä edes peruna suussa...

• Miulla onkin siis pienoinen paniikki päällä, koska vaihdosta on enää vajaa puolet jäljellä! Apua!

• Syksy on saapunut tännekin.

Sama puu 10.9. ja 21.10.