Marsvin i København: Dag 24 - Kuinka Marsu houkutellaan ulos mökistään

Tällä reissulla marsulla oli mukanaan
seuraa ja niin etevä olo, että osa päähän
kertyneestä ureasta pulppusi jo ulos.

Lähiaikoina seuraa toivon mukaan toinenkin päivitys, jotta saan jotenkin rajattua tätä asian määrää. (Olisipa asiasisältöä yhtä paljon!) Ensimmäisenä on kertomus siitä, miten pienet marsuoliot saadaan rohkaistua ulkoilemaan. Kuten Wikipedia tietää kertoa, marsut piilottelevat ja oleilevat mieluusti pienehköissä tiloissa. On kuitenkin huomattava, että:

Suurin osa marsuista pitää muutoksista ja haasteista ympäristössään, ja kiinnostuu tutkimaan uusia juttuja, kun siihen antaa mahdollisuuden. Sopiva tarkkailuasema keskellä arjen askareita ja hyörinää on parempi, kuin eläimen eristäminen suojaan tai nurkkaan. Mitä enemmän marsun asumuksen ympärillä ja tasossa tapahtuu asioita joista ei tarvitse välittää, sitä kesympi lemmikistä tulee.

Kööpenhaminassa on paljon uusia juttuja. Ne kuitenkin sijaitsevat verrattain kaukana, joten mökistä poistuminen esimerkiksi museoita koluamaan vaatii viitseliäisyyttä sekä puolesta tunnista tuntiin kestävää matkustusaikaa. Jälkimmäiseen miun on tosin turha vedota, sillä joukkoliikenne toimii täällä tähän astisen kokemukseni perusteella loistavasti – kunhan linja-auton eteen ei ilmesty betonimyllyä tietä tukkimaan – ja kuukausikortilla saa hypätä kulkuvälineisiin miten mielii.

Sinne se lähti suureen maailmaan, ihan yksin!

Toki kannattaa ensin tarkistaa, että matka suuntautuu kortin merkitsemille alueille. Väärältä zonelta kiinni jääminen ilman matkustusoikeutta tietää noin sadan euron sakkoa. Meitä ohjeistettiinkin jo koulun introduction-viikolla, ettei maksun välttämisperusteeksi riitä ulkomaalaisen tietämättömyys. Oma matkakorttini oikeuttaa matkustelun neljällä eri zonella, joista kaksi ensimmäistä kattavat Kööpenhaminan koko ydinalueen. Sillä pärjää jo pitkälle. Ja jos ei pärjää, on meillä yhä myös Rejsekort, joka veloittaa matkasta sen pituuden perusteella.

Olen siis ollut laiska. Lisäksi kohdalle on osunut pari huonompaa päivää, jolloin mökistä poistuminen ei ole muuten vain kiinnostanut.

Itsenäisille, alistetuille ja stressaantuneille yksilöille täytyy antaa mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa muiden häiritsemättä.

...Ja löysi sieltä marjoja. En maistanut.

Se ei ole mitään uutta minulle ja on yleensä ohimenevää. Ajan lisäksi siihen auttaa myös sosiaalisuus ja normaaliin elämänrytmiin kiinni pääseminen. Laiskuuden voi voittaa helpommin. Esimerkiksi puhelimen laturin leviäminen saattaa aiheuttaa paineen lähteä suureen maailmaan uutta usb-kaapelia etsimään – vaikka ilman lajitoverin seuraa. Se onnistuu aremmalta ja suuntavaistottomaltakin yksilöltä, kunhan sen antaa ensin tutustua rauhassa ympäristöönsä. Kolmen viikon täällä asumisen jälkeen reitti juna-asemalle löytyi minultakin jo vanhasta tottumuksesta ja karttaa vilkuilematta.

Tervetuloa Tanskaan! Musisointi on
lähijunissa kiellettyä, mutta alkoholia saa
käyttää kohtuudella. Tähän asti ollaan
nähty junissa yksi kitaransoittaja ja
ainakin yksi rantojen nainen.

Pelkoa harhaan joutumisesta vähentää myös toimivien navigaatiovälineiden hallussapito. Se on itselleni olennaista. (Uskokaa kun sanon, että olen onnistunut aikoinaan eksymään jopa yhdensuuntaisella hiihtoladulla...) Viime viikolla sainkin viimein käyttööni paikallisen Prepaid-liittymän datapaketteineen. En enää ole vain avointen wlan-verkkojen varassa, mikä helpottaa elämää kummasti.

Nyt miulla on siis käytössä kaksi vanhaa ja hidasta puhelinta. Toisesta löytyvät olennaiset tiedot, puhelinnumerot ja kaikki muu monen vuoden käytön aikana siihen tarttunut data. Toinen taas takaa rajoittamattoman pääsyn internetin ihmemaailmaan karttapalveluineen. Yhdessä nämä kaksi saavat aikaan ehkä yhden toimivan puhelimen, joka kuluttaa virtaa nopeammin kuin neljä uudempaa puhelinta yhteensä. Silti: maailma, täältä minä tulen! Viimeistään huomenna…

Marsu on laumaeläin, mutta yksilö voi ikääntyessään valita itselleen erakon elämän. Näin voi tapahtua, mikäli lemmikki on kokenut elämänsä aikana nöyryytystä isompien ja vahvempien taholta, tai on jäänyt laumansa viimeiseksi tuntien pelkoa ja ahdistuneisuutta uusien tuttavuuksien seurassa. Erakkokäyttäytymistä ohjaavat viime kädessä negatiiviset kokemukset, ja riippuu paljon uusien tulokkaiden luonteesta ja rauhallisuudesta, näkeekö yksin jäänyt heissä mitään positiivista, ja vastaako se ystävällisin, aggressiivisin vai pelonsekaisin elkein. Marsun omistajalla on myös lusikkansa sopassa, sillä todella paljon voi vaikuttaa niihin tilanteisiin ja olosuhteisiin, missä marsut tutustuvat toisiinsa.

Pois siis erakkomaisuus ja muu mökkihöperöityminen! Meillä on Liisan kanssa samat kurssit ja asunto, joten menot tulee synkronoitua hyvin helposti. Minulla ei myöskään ole ollut tarvetta lähteä seikkailemaan yksin – ennen kuin lauantaina, kun vanha usb-kaapelini sanoi tosiaan elämänsä lopullisesti irti. Se oli taattua Tiger-laatua ja palveli minua jopa vuosia. Koska kaksi vanhaa puhelinta kuluttaa virtaa tuplasti verrattuna yhteen ikäloppuun romuun, suuntasin kohti uutta Flying Tiger Copenhagenia. Mitäpä muutakaan.

Pakarakuja :D Ollaan Liisan kanssa väitelty siitä, onko kuvassa
naisen vai miehen takapuoli. Kommentoi alle oma mielipiteesi?

Liisa on toiminut miulle sekä kävelevänä sanakirjana että navigaattorina. Hän ohjeisti vielä ennen lähtöäni Tigerin löytyvän todennäköisesti helpoiten, kun lähden Nørreportin asemalta kohti Pakarakujaa. Aika hyvin muistettu! Istuin nimittäin tovin asemalla odottamassa, että uusi vanha puhelimeni heräisi eloon ja viitsisi näyttää miulle karttoja. Koska Tiger oli siinä vaiheessa auki enää vajaat kymmenen minuuttia, päätin ottaa jalat alleni kartan puutteesta huolimatta.

Nyt on kaapeli päivitetty paikallisiin väreihin. On se hieno!

Muistin Liisan neuvon, paikallistin tutut pakarat ja otin suuntiman niitä kohti. Pian pankkitilini olikin laturia, juustohöylää ja suklaapatukkaa köyhempi. Asuntomme keittiö on hyvin varustettu, mutta juustohöylää sieltä ei löytynyt. Mistähän se kertoo, että viinipullonavaajia täällä sen sijaan on kaksi..?

Siitä juustohöylästä ei tosin vielä ole ollut juurikaan iloa, sillä höylättäväksi tarkoitettu kuminainen juusto maistuu molemmista yököttävältä ja joutunee biojätteisiin. Ei olla edes kovinkaan nirsoja. Harvassa ovat myös ne juustot, joita miun ei tee mieli syödä.

Marsua tulisi ruokkia kuten pientä lasta, sillä lemmikki ei oikein osaa tehdä viisaita valintoja kaikesta tarjolla olevasta. Se mutustelee suurimman osan hereilläoloajastaan, ja popsii talteen ensiksi herkullisimmat aarteet eli tyypillisesti eniten energiaa sisältävän ravinnon kuten siemenet ja hedelmät. Mikäli ravintoa on tarjolla yllin kyllin, kääntyvät tottumukset helposti yksipuoliseen ja epäterveelliseen suuntaan. Marsu voi myös ahmia itsensä kipeäksi saadessaan suuren erä tuoreruokaa johon ei ole totuteltu etukäteen.

(Tämä ja muut sisennetyt lainaukset sivulta: http://personal.inet.fi/cool/djfunk/marsula.)

En myönnä mitään. Mielestäni suklaa on tosin mitä oivallisin energianlähde!

Muutama tanskalainen viiva:

Prepaid-liittymien, 10 + 60, 15 + 100, 20 + 10 ja 200 + 60 (70 maat) on voimassa 30 päivä aktivaation, sitten raukeaa lörpöttelyn tiedot ja tekstiviestejä.

Edes Prepaid-liittymiä tarjoavan yrityksen nettisivuja ei ole käännetty kattavasti englanniksi. En ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan käännösten tarvetta asuessani maassa, jossa ymmärrän paikallista kieltä. Kuten ylläoleva lainaus todistaa, onneksi on aina olemassa Google-kääntäjä…

Tämä tekniikan ihmelapsi löysi läppäristään kameran, järkyttyi ja käytti Skypeä ensimmäistä kertaa tietokoneellaan.

Hauislihaksensa voi saada kipeäksi luonnonkorkkista viinipulloa avaamalla. Liisa puolestaan sai rakkoja kämmeneensä sekä rutatut kynsilakkaukset. Harmi ettei saatu videota prosessista, kun toinen kiskoi korkkia irti ja toinen piteli pulloa paikoillaan – tai yritti, sillä mie raahauduin pullon perässä. Oli muuten aika tiukassa se korkki! Sellainen innostaa runoilemaan: